Nirsous on asia, jota vihaan ylitse kaiken.
Kun minulta pyydetään apua ruokinnan kanssa, noin 10% kaikista ongelmista pyörii nirsouden ympärillä. Klassinen tapaus on 2-5 vuotias (rotu)koira, joka on elämänsä aikana syönyt seitsemää eri ruokamerkkiä. Ruokaan on lisätty raejuustoa, kotiruoan jämiä, öljyä, lihaa, riisiä, piimää ja märkäruokaa. Parhaimmassa tapauksessa kissan märkäruokaa. Koira syö hyvin ensimmäisen viikon verran, sen jälkeen alkaa kuppiin jäämään ruokaa kunnes puolet tai jopa kaikki jää. Kupista voidaan myös valikoida ne maistuvimmat ruoka-aineet.
Minusta nirsous on pääasiassa aina itseaiheutettua, poisluettuna tietysti sairaat koirat joiden syömättömyys johtuu muista asioista kun suoranaisesta nirsoilusta. Useimmiten nirsoilua esiintyy ensikoirien omistajilla sekä yhden koiran talouksissa: useamman koiran laumoissa myös kokemusta on kertynyt eri yksilöistä ja nirsoilulle ei anneta tilaa. Suuressa laumassa ruokinta on aina riskitilanne jolloin ruokinta pyritään tekemään nopeasti ja tehokkaasti. Jokainen syö ja se kuka ei syö, on ilman. Ja jos ei oma ruoka maistu, joku muu sen kyllä syö. Paras tapa suojella omaa ruokaansa on syödä se nopeasti.
Koira ei tapa itseään ruokakupin ääreen. Jos se on tottunut saamaan ruoan seassa jotakin "parempaa" aina kun se ei syö normaalia ruokaansa, se oppii nopeasti pompottamaan omistajaansa. "Jos en syö näitä nappuloita niin saan mukaan raejuustoa tai jotakin muuta hyvää" - koirat eivät ole typeriä. Osalla koirista ei välttämättä edes ole riittävästi nälkää. Tällöin kyseeseen voisi tulla ruokamäärän vähentäminen ja ruokinnan siirtäminen kerran päivässsä ruokintaan. Tämä auttaa usein myös tyhjän mahan oksentelijoita.
Nirson koiran opettaminen takaisin ahneen kirjoihin on hankalaa. Se vaatii pitkäjänteisyyttä, sillä kaikista pahoista tavoista poisoppiminen vie aikaa. Ensin pitää varmistua, ettei nirsous johdu mistään sairaudesta tai närästyksestä. Koiralle on suositeltavaa antaa paastopäivä, siirtyä kerran päivässä ruokintaan sekä liikuttaa sitä runsaasti. Tämän jälkeen lyödään kuppi eteen ruokaa ja 10 minuuttia aikaa syödä. Jos kuppiin ei kosketa ollenkaan tai siltä noustaan useammin kuin kerran, otetaan kuppi pois ja kokeillaan seuraavana päivänä uudestaan. Legenda kertoo että erään herran koira oli 12 päivää syömättä kunnes ruoka alkoi maittamaan.
Muffe oli aikanaan poroa kohtaan hyvin nyrpeä. Se söi hyvin pitkin hampain annoksensa, mutta syöminen oli hidasta (keskimäärin 10 min) ja koira poistui kupilta moneen otteeseen. Poron maksa taasen aiheutti Muffessa lähestulkoon oksennusreaktion. Se oli neljä päivää syömättä koska annoksen päällä oli maksaa. Viidentenä päivänä se söi kaiken muun paitsi maksan. Kuudentena päivänä meni hermo ja dumppasin maksan väkisin kurkkuun ja pakotin nielaisemaan. Tämän jälkeen syötiin 8 viikkoa putkeen maksa-annos pakotettuna kerran viikossa. Kahdeksan viikon jälkeen Muffe söi maksan käskytettynä: tiesihän se mitä tuleman piti jos maksaa ei syö. Seuraava kuukausi mentiin käskytetyllä syönnillä. Sen jälkeen se alkoi pitämään maksasta ja nykyään maksaherkut ovat parasta, mitä Muffe tietää. Nykyään ruoka-annoksen syömiseen menee alle minuutti.
Ruokaa ei saa enää itsestäänselvyytenä, vaan sen eteen pitää tehdä töitä. Reipas vapaana juoksentelu, koirapuistossa kirmailu, tottis, jälki tai mikä tahansa henkisesti väsyttävä koitos on koiralle hyväksi kun haetaan nälkää. Nirppanokkia ei pidä tukea.
13. joulukuuta 2016
28. syyskuuta 2016
Rotuhaaveita
Facebookissa on pyörinyt viime viikon "Minkä rodun ottaisit" - haaste. Aihetta käsiteltiin alkuvuonna jo Partojen Pakinat-blogissa, josta idea jäi hautumaan mieleeni. Nyt kun on märkää, kylmää ja pimeää, on hyvä istahtaa läppärin ääreen ja valottaa omia rotuhaaveita. Kenties jonkun näistä joskus saisin omaksikin? ;)
FCI 1: LAMMAS- JA KARJAKOIRAT (PAITSI SVEITSINPAIMENKOIRAT)
Kliseisesti voin aloittaa listani sanomalla että saksanpaimenkoira on mulle ollut aina se kaikkein rakkain rotu. Haaveilin rodusta peräti 15 vuotta ennenkuin sain käsiini Muffen (joka ei kylläkään vastannut toiveitani mutta ei nyt mennä siihen). Saksanpaimenkoirassa minua viehättää sen ulkomuodon lisäksi luonne- ja käyttöominaisuudet. Harvassa koirassa on ulkonäön lisäksi tasapainoinen paimenkoiraluonne, helppo koulutettavuus ja ominaisuudet riittävät melkeinpä mihin tahansa lajiin.
Muita ykkösryhmäläisia suosikkeja on mm. beauceron, australiankarjakoira sekä lancashire heeler. Heeleri löytyy jo omasta lähipiiristä ja täytyy sanoa että pikkukoiraksi siinä on ihan helkkaristi ruutia ja ominaisuuksia vaikka muille jakaa. Sileäkarvainen collie on myös joskus käynyt mielessä, mutta en miellä sitä niin kovaksi harrastuskoiraksi että kiinnostuisin siitä harrastus- tai omistamismielessä.
FCI 2: PINSERIT, SNAUTSERIT, MOLOSSITYYPPISET JA SVEITSINPAIMENKOIRAT
Kakkosryhmässä ei sellaisia ns "ultimatesuosikkeja" löydy, vaikkakin ryhmässä on muutama sellainen koira, joita voisin meillekin kuvitella. Keskikokoinen snautseri p&s värisenä miellyttäisi silmää, mutta sen turkinhoito ja luonneominaisuudet eivät välttämättä ole sitä mitä haen. Bokseri tai dobermanni voisi olla kooltaan sekä luonteeltaan meille sopivia, enemmän ehkä bokseri miellyttää silmää. Kepon puolesta meillä voisi joskus asua tanskandoggi, mua taas miellyttää enemmän isosveitsinpaimenkoira, hovawart, englanninbulldoggi ja napolinmastiffi. Tai miksei mastiffeistakin bullmastiffi. Jotenkaan en kuitenkaan osaisi kuvitella itseäni molossirodun omistajana, joten nämä rodut jäävät hyvin suurella todennäköisyydellä pelkäksi haaveeksi.
FCI 3: TERRIERIT
Isoista ja keskikokoisista terriereistä minua kiehtoo erityisesti airedalenterrieri, mutta terriereille tyypilliseen tapaan trimmattava turkki ei taasen yhtään. En ole juurikaan terrieri-ihminen Keposta puhumattakaan, mutta airis on "perusterriereistä" se "ainut oikea" vaihtoehto. Kun taas mennään toiseen ääripäähän turkinlaadun ja koon puolesta, vie terrieriryhmän voiton silkkiterrieri pienellä koollaan, perusystävällisellä luonteellaan sekä helpolla turkinhoidollaan. Naapurissani asui aikanaan silkkiterrieri, mikä oli ehkä paikkakunnan kiltein koira.
FCI 4: MÄYRÄKOIRAT
Toisin kuin Kepo, en ole yhtään mäyräkoiraihmisiä. Vaikka Kaiserschnauzersien Vieno on kiva luonteeltaan, en osaa kuvitella itseäni pikkuisen maastonakin kanssa lenkille. Kokemukseni mäyräkoirista on lähestulkoon aina negatiivinen, ne räkyttävät ja vetävät itsensä hengiltä pienissä valjaissaan ja mäyräkoirahalvaus iskee ennenkuin koira täyttää kymmenen :D Kyllä, olen ennakkoluuloinen.
Jos mäyräkoiraryhmästä pitäisi jokin muunnos valita, valintani olisi normaalikokoinen, lyhytkarvainen mäyräkoira. Ihan vain puhtaasti ulkonäköseikkojen vuoksi: sitä ei tarvitsisi trimmata, se olisi suurin mäyräkoirista ja sen karvaa ei tarvitsisi siistiä. Tietysti mäyräkoirissa on sekin hyvä puoli, että ne eivät yletä pöydille.
FCI 5: PYSTYKORVAT JA ALKUKANTAISET KOIRAT
Vitosryhmästä minulta ei löydy (yllätys yllätys) suurta suosikkia. Suvussamme ei ole koskaan ollut koirallisia metsästäjiä (vaikka metsästystaustaa löytyykin), eli minulla ei ole isovanhempia joiden luota löytyisi Tessu-niminen suomenpystykorva. Metsästyskoirat eivät varsinaisesti ole mieleeni johtuen niiden huonosta sopivuudesta muihin lajeihin tai kotikoiraksi, mutta kyllä täältäkin muutama mukiinmenevä koira löytyy...
Lapinporokoira on ehkä ensimmäinen suosikki, mitä tulee ryhmästä vastaan. Tähän saattaa olla syynä suuri näyttelytähti Suukkosuun Shamaani tai Salme Mujusen upeat Tuulenkuun-kasvatit. Lapinporokoira saattaisi rotuna olla sellainen, minkä huolisin kotiini harrastuskoiran virkaa pitämään. Harmikseni suurin osa lapinporokoirista on muodottomia, lihavia möykkyjä - harvoin näkee virtaviivaista, kevyttä lapinporokoiraa. Mutta sitten kun niitä näkyy niin voi herranjumala! <3 Muita rotuja, jotka miellyttävät silmää on mm. faaraokoira ja amerikanakita, tosin kumpikaan ei sovi meille luonteidensa vuoksi.
FCI 6: AJAVAT JA JÄLJESTÄVÄT KOIRAT
Vaikkei heti niin kuvittelisikaan, löytyy kutosryhmästä minua miellyttäviä koiria muutama kappale. Jos vitosryhmästä löytyy todella huonosti kivoja rotuja niin kutosesta niitä löytyy huomattavasti enemmän! Aloitetaan lempparikutosryhmäläisestä eli vihikoirasta. Vihi miellyttää minua sekä ulkonäöllisesti sekä luonteellisesti: se on kutakuinkin off-tilassa ennen duunia, mutta työskennellessään se on väsymätön ja tarmokas. Kun näkee vihikoiran työssään, on hankala enää katsoa muita rotuja samalla silmällä. Sen jäljestyskyvyt ovat niin omaa luokkaansa että harva kykenee samaan. Vihikoiran "sukulainen" pesukarhukoira eli coonhound on myös kiva, mutta en ole varma sen luonteen sopivuudesta meille.
Pikku-vihi eli basset hound on myös käynyt mielessä, mutta sen selkäongelmat ja -viat ovat saaneet minua perääntymään. Baijerinvuoristovihikoira sekä hannoverinvihikoira ovat myös varteenotettavia jäljestäviä rotuja, mutta niiden saatavuus on Suomessa heikko. Dalmantiankoira on ollut harkintalistallamme, mutta uraattikivitaipumus on asia minkä vuoksi rotua pitää vielä pohtia.
FCI 7: KANAKOIRAT
Oi, kanakoirat <3 Kanakoirista ehkä all-time-favorite rotu on ehdottomasti bracco italiano. Se on ulkomuodoltaan ja luonteeltaan miellyttävä, mutta sen terveysongelmat ja meidän metsästämättömyys ovat este rodun hankinnalle. Lyhytkarvainen saksanseisoja on upea näky sekä kehässä että metsällä, mutta sen harrasteominaisuudet eivät riitä muihin lajeihin yhtä hyvin. Lisäksi sen vilkkaus voi olla meille liikaa.
Ja pakko myöntää, pointteri sekä punainen irlanninsetteri on niin kauniita rotuja, joista pidän todella paljon. Kanakoirien ainut vika on se, että me ei tosiaan metsästetä (vielä). Ken tietää jos kuume saada bracco on joskus liian suuri ja rupean harrastamaan metsästystä...
FCI 8: NOUTAJAT, YLÖSAJAVAT KOIRAT JA VESIKOIRAT
Tässä ryhmässä on melkein helpompi luetella rodut, joista en pidä. Noutajista ykköspaikan vie käyttölinjainen labradorinnoutaja, vanavedessään kultainennoutaja. Kepo kieltäytyy kultsusta koska se on "liian yleinen", mutta labbista ollaan joskus harkittu. Niissä on silti muutama "ominaisuus", joista en ole varma pidänkö vai enkö - tämän takia sitä ollaankin harkittu ja paljon.
Spanieleista cockerspanieli, englanninspringerspanieli sekä fieldspanieli ovat kivoja rotuja, mutta niiden turkinhoito on meille ainakin tässä vaiheessa liikaa. Jos minulla olisi taitoa ja jaksamusta pitää näin työläitä turkkeja, niin meillä olisi enkkusprinkkuja useampikin :D
FCI 9: SEURAKOIRAT JA KÄÄPIÖKOIRAT
Ysiryhmästä ei niinkään suosikkeja löydy, sillä kääpiökoirat eivät ole minun mieleeni, Kepon mieleen vielä vähemmän. Silti hätätapauksessa meille saattaisi sopia perhoskoira, kromföhrländer tai ranskanbulldoggi. Näistä kolmesta mieluiten ottaisin ehkä kromföhrländerin, sillä se olisi kokonsa puolestakin suurin ja käyttötarkoituksiini sopivin.
FCI 10: VINTTIKOIRAT
Jos mulla olisi aikaa, rahaa ja jaksamista, vastaukseni olisi ehdoton afgaaninvinttikoira. Kauniimpaa vinttaria saa hakea, sillä afgaani on niiiiiin tyylikäs näky kotona ja kehässä. Mutta koska mulla ei ole mitään noista kolmesta mainitusta asiasta, valintani on irlanninsusikoira. Olen muutaman irliksen tavannut ja niiden rauhallisuus, koko ja yleisilme ovat tehneet minuun suuren vaikutuksen. Ainut miinus tulee siitä, ettei tuon kokoinen vasikka mahdu autoon :D
Kliseisesti voin aloittaa listani sanomalla että saksanpaimenkoira on mulle ollut aina se kaikkein rakkain rotu. Haaveilin rodusta peräti 15 vuotta ennenkuin sain käsiini Muffen (joka ei kylläkään vastannut toiveitani mutta ei nyt mennä siihen). Saksanpaimenkoirassa minua viehättää sen ulkomuodon lisäksi luonne- ja käyttöominaisuudet. Harvassa koirassa on ulkonäön lisäksi tasapainoinen paimenkoiraluonne, helppo koulutettavuus ja ominaisuudet riittävät melkeinpä mihin tahansa lajiin.
Muita ykkösryhmäläisia suosikkeja on mm. beauceron, australiankarjakoira sekä lancashire heeler. Heeleri löytyy jo omasta lähipiiristä ja täytyy sanoa että pikkukoiraksi siinä on ihan helkkaristi ruutia ja ominaisuuksia vaikka muille jakaa. Sileäkarvainen collie on myös joskus käynyt mielessä, mutta en miellä sitä niin kovaksi harrastuskoiraksi että kiinnostuisin siitä harrastus- tai omistamismielessä.
Kakkosryhmässä ei sellaisia ns "ultimatesuosikkeja" löydy, vaikkakin ryhmässä on muutama sellainen koira, joita voisin meillekin kuvitella. Keskikokoinen snautseri p&s värisenä miellyttäisi silmää, mutta sen turkinhoito ja luonneominaisuudet eivät välttämättä ole sitä mitä haen. Bokseri tai dobermanni voisi olla kooltaan sekä luonteeltaan meille sopivia, enemmän ehkä bokseri miellyttää silmää. Kepon puolesta meillä voisi joskus asua tanskandoggi, mua taas miellyttää enemmän isosveitsinpaimenkoira, hovawart, englanninbulldoggi ja napolinmastiffi. Tai miksei mastiffeistakin bullmastiffi. Jotenkaan en kuitenkaan osaisi kuvitella itseäni molossirodun omistajana, joten nämä rodut jäävät hyvin suurella todennäköisyydellä pelkäksi haaveeksi.
Isoista ja keskikokoisista terriereistä minua kiehtoo erityisesti airedalenterrieri, mutta terriereille tyypilliseen tapaan trimmattava turkki ei taasen yhtään. En ole juurikaan terrieri-ihminen Keposta puhumattakaan, mutta airis on "perusterriereistä" se "ainut oikea" vaihtoehto. Kun taas mennään toiseen ääripäähän turkinlaadun ja koon puolesta, vie terrieriryhmän voiton silkkiterrieri pienellä koollaan, perusystävällisellä luonteellaan sekä helpolla turkinhoidollaan. Naapurissani asui aikanaan silkkiterrieri, mikä oli ehkä paikkakunnan kiltein koira.
Toisin kuin Kepo, en ole yhtään mäyräkoiraihmisiä. Vaikka Kaiserschnauzersien Vieno on kiva luonteeltaan, en osaa kuvitella itseäni pikkuisen maastonakin kanssa lenkille. Kokemukseni mäyräkoirista on lähestulkoon aina negatiivinen, ne räkyttävät ja vetävät itsensä hengiltä pienissä valjaissaan ja mäyräkoirahalvaus iskee ennenkuin koira täyttää kymmenen :D Kyllä, olen ennakkoluuloinen.
Jos mäyräkoiraryhmästä pitäisi jokin muunnos valita, valintani olisi normaalikokoinen, lyhytkarvainen mäyräkoira. Ihan vain puhtaasti ulkonäköseikkojen vuoksi: sitä ei tarvitsisi trimmata, se olisi suurin mäyräkoirista ja sen karvaa ei tarvitsisi siistiä. Tietysti mäyräkoirissa on sekin hyvä puoli, että ne eivät yletä pöydille.
Vitosryhmästä minulta ei löydy (yllätys yllätys) suurta suosikkia. Suvussamme ei ole koskaan ollut koirallisia metsästäjiä (vaikka metsästystaustaa löytyykin), eli minulla ei ole isovanhempia joiden luota löytyisi Tessu-niminen suomenpystykorva. Metsästyskoirat eivät varsinaisesti ole mieleeni johtuen niiden huonosta sopivuudesta muihin lajeihin tai kotikoiraksi, mutta kyllä täältäkin muutama mukiinmenevä koira löytyy...
Lapinporokoira on ehkä ensimmäinen suosikki, mitä tulee ryhmästä vastaan. Tähän saattaa olla syynä suuri näyttelytähti Suukkosuun Shamaani tai Salme Mujusen upeat Tuulenkuun-kasvatit. Lapinporokoira saattaisi rotuna olla sellainen, minkä huolisin kotiini harrastuskoiran virkaa pitämään. Harmikseni suurin osa lapinporokoirista on muodottomia, lihavia möykkyjä - harvoin näkee virtaviivaista, kevyttä lapinporokoiraa. Mutta sitten kun niitä näkyy niin voi herranjumala! <3 Muita rotuja, jotka miellyttävät silmää on mm. faaraokoira ja amerikanakita, tosin kumpikaan ei sovi meille luonteidensa vuoksi.
Vaikkei heti niin kuvittelisikaan, löytyy kutosryhmästä minua miellyttäviä koiria muutama kappale. Jos vitosryhmästä löytyy todella huonosti kivoja rotuja niin kutosesta niitä löytyy huomattavasti enemmän! Aloitetaan lempparikutosryhmäläisestä eli vihikoirasta. Vihi miellyttää minua sekä ulkonäöllisesti sekä luonteellisesti: se on kutakuinkin off-tilassa ennen duunia, mutta työskennellessään se on väsymätön ja tarmokas. Kun näkee vihikoiran työssään, on hankala enää katsoa muita rotuja samalla silmällä. Sen jäljestyskyvyt ovat niin omaa luokkaansa että harva kykenee samaan. Vihikoiran "sukulainen" pesukarhukoira eli coonhound on myös kiva, mutta en ole varma sen luonteen sopivuudesta meille.
Pikku-vihi eli basset hound on myös käynyt mielessä, mutta sen selkäongelmat ja -viat ovat saaneet minua perääntymään. Baijerinvuoristovihikoira sekä hannoverinvihikoira ovat myös varteenotettavia jäljestäviä rotuja, mutta niiden saatavuus on Suomessa heikko. Dalmantiankoira on ollut harkintalistallamme, mutta uraattikivitaipumus on asia minkä vuoksi rotua pitää vielä pohtia.
Oi, kanakoirat <3 Kanakoirista ehkä all-time-favorite rotu on ehdottomasti bracco italiano. Se on ulkomuodoltaan ja luonteeltaan miellyttävä, mutta sen terveysongelmat ja meidän metsästämättömyys ovat este rodun hankinnalle. Lyhytkarvainen saksanseisoja on upea näky sekä kehässä että metsällä, mutta sen harrasteominaisuudet eivät riitä muihin lajeihin yhtä hyvin. Lisäksi sen vilkkaus voi olla meille liikaa.
Ja pakko myöntää, pointteri sekä punainen irlanninsetteri on niin kauniita rotuja, joista pidän todella paljon. Kanakoirien ainut vika on se, että me ei tosiaan metsästetä (vielä). Ken tietää jos kuume saada bracco on joskus liian suuri ja rupean harrastamaan metsästystä...
Tässä ryhmässä on melkein helpompi luetella rodut, joista en pidä. Noutajista ykköspaikan vie käyttölinjainen labradorinnoutaja, vanavedessään kultainennoutaja. Kepo kieltäytyy kultsusta koska se on "liian yleinen", mutta labbista ollaan joskus harkittu. Niissä on silti muutama "ominaisuus", joista en ole varma pidänkö vai enkö - tämän takia sitä ollaankin harkittu ja paljon.
Spanieleista cockerspanieli, englanninspringerspanieli sekä fieldspanieli ovat kivoja rotuja, mutta niiden turkinhoito on meille ainakin tässä vaiheessa liikaa. Jos minulla olisi taitoa ja jaksamusta pitää näin työläitä turkkeja, niin meillä olisi enkkusprinkkuja useampikin :D
Ysiryhmästä ei niinkään suosikkeja löydy, sillä kääpiökoirat eivät ole minun mieleeni, Kepon mieleen vielä vähemmän. Silti hätätapauksessa meille saattaisi sopia perhoskoira, kromföhrländer tai ranskanbulldoggi. Näistä kolmesta mieluiten ottaisin ehkä kromföhrländerin, sillä se olisi kokonsa puolestakin suurin ja käyttötarkoituksiini sopivin.
Jos mulla olisi aikaa, rahaa ja jaksamista, vastaukseni olisi ehdoton afgaaninvinttikoira. Kauniimpaa vinttaria saa hakea, sillä afgaani on niiiiiin tyylikäs näky kotona ja kehässä. Mutta koska mulla ei ole mitään noista kolmesta mainitusta asiasta, valintani on irlanninsusikoira. Olen muutaman irliksen tavannut ja niiden rauhallisuus, koko ja yleisilme ovat tehneet minuun suuren vaikutuksen. Ainut miinus tulee siitä, ettei tuon kokoinen vasikka mahdu autoon :D
6. kesäkuuta 2016
#pikakurssiraakaruokintaan: Eliminaatio for dummies
Eliminaatio for Dummies on osa #pikakurssiraakaruokintaan - sarjaa. Sen tavoitteena on kertoa eliminaation kulku yksinkertaisesti ja lyhyesti. Eliminaatio on raakaruokinnan aloittamisen lisäksi hyvin kyselty aihe: usein raakaruokintaan siirrytään ongelmien ilmetessä nappularuoalla. Mikäli olet kiinnostunut raakaruokinnasta mutta sinulla ei ole tarvetta eliminaatiolle, lue Kuinka-tää-toimii eli raakaruokinta pähkinänkuoressa!
Suosittelen lämpimästi Sumpun maksullista Eliminaatio-opasta.
1. LIHAN VALINTA
Ennen eliminaation aloittamista on hyvä istahtaa hetkeksi alas ja miettiä koiran oireita. Käy lävitse mielessäsi tai vaikkapa paperilla mistä koira oireilee: onko kyseessä iho-oireet (ihottumat, jatkuva rapsuttelu jne), hiiva (tassuissa, korvissa, ihossa jne), närästely vai jokin muu syy. Samalla on hyvä miettiä lävitse, mitä lihaa koira on viimeaikoina saanut.
Valitse sellainen liha, mitä koira ei ole koskaan ennen saanut. Jos koira on saanut kaikkia lihoja, valitse sellainen mitä se on saanut kauan sitten. Lihan valinnassa voi tulla tietyt esteet eteen: jos valitset peuran, olethan tietoinen että peuraa voi olla saatavilla todella huonosti läpi vuoden. Pyri valitsemaan liha, josta saa luuta / luullista lihaa, luutonta lihaa sekä maksaa.
2. ALOITA ELIMINAATIO
Yksinkertaisuudessaan karsit nyt pois kaikki muut ruoat, herkut, lisäravinteet jne. Anna vaikkapa reilun kuukauden annos D-vitamiinia (mielellään esimerkiksi tippoina: markkinoilta löytyy myös lisäaineettomia D-vitamiineja). Sinkkiä, E-vitamiinia tai merilevää ei anneta vielä.
Koosta annos näin:
• riittävästi kalsiumia (ohje kalsiumin laskemiseen täällä)
• lätkäise koiralla lihaa kuppiin
• tarvittaessa pellavansiemenrouhetta/greenlinea/tai vastaavaa kuiduksi
Joka päivä annetaan kalsiumia ja lihaa (+ kuitu jos tarvis). Kerran viikossa annetaan maksaa. Tätä jatketaan niin kauan, että oireet helpottavat. Jos ne eivät helpotu vaan pahenevat, liha ei todennäköisesti sovi koirallesi. Meillä näin kävi lampaan kanssa. Jos koiralla on hiiva, hoida se myös ulkoisesti sekä anna maitohappobakteereita!
3. TÄYTÄ D-VITAMIINIVARASTO
Jos eliminaatio sujuu hyvin, koiran oireiden pitäisi helpottaa. Kuukauden päästä olisi hyvä antaa taas D-vitamiinia reipas kuukauden annos. Jatka eliminaatiota, kunnes oireet häviävät: tästä ruoasta tulee koirasi "perusruoka".
4. LISÄRAVINTEET MUKAAN
Koirasi on oletettavasti nyt reilun kuukauden aikana voinut kohtuullisen hyvin, oireet ovat helpottaneet ja edessä olisi nyt lisäravinteiden testaus. Tämä vaihe on mielenkiintoinen, sillä koirasi ei välttämättä kestä kaikkia lisäravinteita, mitä olet sille harkinnut. Kaikki lisäravinteet testataan yksitellen: ensin testaat esimerkiksi sinkin. Aloita puolikkaalla annoksella ja jos koira kestää sen, anna kokonainen annos. Jos koira oireilee, poista lisäravinne välittömästi ruokavaliosta ja vaihda merkkiä.
Pidä jokaisen epäonnistuneen lisäravinne-kokeilun jälkeen ns "palauttava jakso", jolloin syötät vain perusruokaa. Kun tilanne on rauhoittunut, lisää uusi lisäravinne kokeiluun.
5. UUSIA LIHOJA MUKAAN
Lihojen testaus toimii samalla tavalla kuin lisäravinteidenkin: annat pieniä annoksia muutaman päivän peräkkäin ruoan mukana. Jos koira oireilee, poista uusi liha ruokavaliosta.
6. PIKKUVINKKI MATKAAN
Pitäkää oiretaulukkoa / oirepäiväkirjaa. Helpottaa ihan helkkaristi, kun voit tarkistella mitä koira on syönyt ja miten se on oireillut. Kirjaile koiran syömä ruoka (etenkin muutokset ruokinnassa) sekä oireilut.
Tässä oli #pikakurssiraakaruokintaan - opas. Usein eliminaatio ei ole ihan niin helppo keissi kuin mitä esimerkiksi tämä postaus saa sen kuulostamaan - loistava esimerkkinä meidän oma taistelu oireiden parissa!
5. toukokuuta 2016
#pikakurssiraakaruokintaan: Kuinka-tää-toimii
Kuinka raakaruokkia koiraa, kuinka koira ruokitaan raa'alla, koiran ruokkiminen raakaruoalla, barffauksen aloittaminen, onko barf terveellista, hiiva ja barf, voiko kananmunaa antaa koiralle, mitä lihoja koiralle voi antaa, koiralla hiiva, finnmolkea ruokaan, raakaruokinta koira, raakaruokinta kissa, paljon raakaruokintaan menee rahaa....
Tuossa vain murto-osa niistä hakusanoista, millä Team Navekonin blogiin löydetään kuukausittain. Saan sähköpostiini helkkarin paljon viestejä jossa kysytään apua raakaruokinnan aloittamiseen. Osaa olen auttanut, osan olen opastanut suunnistamaan Katiskaan ja hankkimaan tietonsa sieltä.
Aloittelevan raakaruokailijan tai raakaa edes osittain syöttävän kannattaa ensin lukea Katiskan perusoppaat raakaruokintaan:
• 50/50-malli
• Jennin pähkinänkuori
• Lisäravinneviidakko
• Kuppi vai saavi nenän alle
• Lisäravinteista yleisesti
PARI PERUSASIAA:
Elopainokilo, EPkg: lue ja käytä kuten normaalia kilogrammaa
Metabolinen painokilo, MEkg: saadaan korottamalla koiran paino potenssiin 0,75.
Proteiinin tarve on vähintään
• aikuiselle 5g/MEkg/vrk
• pikkupennulla 14g/MEkg/vrk
• 16 vk pennulla 9g/MEkg/vrk (riippuen kiihkeän kasvun vaiheesta)
Rasvan tarve
• 7g/MEkg/vrk
Miksi lisiä annetaan?
Täysipainoiseen raakaruokintaan kuuluvat aina lisäravinteet, koska koira ei voi saada kaikkea ravinnostaan. On täysin mahdotonta saada esimerkiksi sinkkiä täytettynä pelkästä lihasta, sillä sinkkiä on luontaisesti kovin vähän ruuassa itsessään. Nappuloihin ja märkäruokiin nämä lisät ovat jo lisätty, joten minkä ihmeen takia et laittaisi lisiä myös koiralle? Moni koira käy ja kukkuu myös ilman lisäravinteita, mutta se ei tarkoita että ruokinta olisi optimia. Optimiin pyritään, jotta koira saisi ravinnostaan kaiken mahdollisen irti. Puutteita ei aina kykene näkemään ulkoapäin. Ja se kuka heittää ilmoille luonnonmukaisuuden - no, kenenkäs koira luonnossa itse saalistaisi lehmiä? Ruokavalio koostuisi tällöin pääasiassa niistä eläimistä, mitkä koira saisi itse kiinni = koirasta riippuen joko kuolisi nälkään tai tappaisi kanalintuja / supia / rottia.
Luonnossa sudet ja muut petoeläimet eivät saa lisäravinteita, mutta esimerkiksi susilla on korkea pentukuolleisuus % ja monta vuotta lyhyempi elinikä koiriin verrattuna, mikäli selviävät kahdesta ensimmäisestä vuodesta. Susia ja koiria ei voida verrata keskenään, koska koirien sairaukset ovat lisääntyneet ja myös nämä nostavat tarvetta lisäravinteille.
1. KALSIUM: laske koirasi kalsiumin tarve ja päätä, mistä otat sen
• aikuisille 130mg/MEkg
• pennuille 3kk ikään asti 630mg/MEkg
• pennuille 6-12kk 315mg/MEkg
Pidä huolta että koirasi saa kalsiumia riittävästi. Kalsiumin imeytyminen on n. 30-40% luokkaa, joten tarpeen voit huoletta kertoa vaikkapa kahdella. Tällöin aikuisen koiran tarve on 260mg/MEkg. Jos et osaa laskea koirasi metabolista painoa tai olet epävarma tuloksesta, katso apua täältä.
Kalsiumin voit ottaa luusta, luullisesta lihasta tai purkista. Puhdasta luuta koira tarvitsee vain 1g/EPkg, muiden tuotteiden annosmäärä lasketaan aina niiden sisältämän kalsiumin mukaan.
Valitse sellainen tuote, joka on käytössä edullinen, jota ei tarvitse annostella kauhalla ja joka sopii koirallesi. Jos kalsium otetaan purkista, ei pidä luottaa purkin annosteluohjeeseen, vaan lasketaan itse paljonko koira tarvitsee kalsiumia ja paljonko sitä purkissa on. Purkkien annosteluohjeet ovat yleensä huomattavasti yläkanttiin lasketut.
Ylläolevassa kuvassa on laskettu 30kg koiran kalsiumin syöttömäärät. Laskuissa on huomioitu imeytyminen, ja olen käyttänyt kalsiumintarpeena 3,4 grammaa, eli 3400 milligrammaa. Jos vain on mahdollista, syöttäisin itse kalsiumin vaihtelevasti luuna ja luujauhiksena. Luissa on tietysti aina riskinsä, minkä vuoksi moni ei syötä luuta ollenkaan, vaan ostaa luu-lihaseoksen ja ottaa kalsiumin koiralleen sitä kautta. Kalkvitan ja Multidogin tapaiset kalsiumvalmisteet sisältävät yleensä täyteaineita sekä saattavat närästää osaa koirista.
2. A-VITAMIINI: laske koirasi A-vitamiinin tarve, ja päätä mistä otat sen
Kaikista helpoiten A-vitamiinin saat katettua maksasta. Jos koirasi syö maksaa, voit valita yhden seuraavista vaihtoehdoista:
• naudanmaksaa 1g/EPkg
• sianmaksaa 1,4g/EPkg
• broilerinmaksaa 2,5/EPkg
Maksaa annetaan vain kerran viikossa. Jos koira ei suostu syömään maksaa, voidaan A-vitamiinin tarve ottaa esimerkiksi kalanmaksaöljystä tai Milkan ADE-liuoksesta.
3. D-VITAMIINI: laske koirasi D-vitamiinin tarve ja päätä, mistä otat sen
Tarve D-vitamiinille on
• perusterveillä 0,7µg/EPkg
• erityisessä rasituksessa olevilla vähintään 1µg/EPkg
D-vitamiinin voit ottaa koirallesi kalasta: korvaa yhden päivän ruoka kalalla (laske paljonko saat siitä D-vitamiinia) ja täydennä loppu tarvittaessa purkista. Markkinoilla on valtavasti erilaisia D-vitamiinivalmisteita, ja tämän vitamiinin voit antaa halutessai joko joka päivä tai kerran viikossa. Lue lisää D-vitamiinista täältä!
4. E-VITAMIINI
E-vitamiinin tarve nousee aina, kun rasvaa lisätään ruokaan. Sitä olisi hyvä saada päivittäin. E-vitamiinin tarve on 1-3mg/EPkg. Sitä voidaan antaa suoraan purkista (auringonkukkaöljy, vehnänalkioöljy), mutta ne ovat hyvin arvokkaita käyttää isoilla koirilla. Huomattavasti kustannustehokkaampaa on antaa valmista E-vitamiiniliuosta. Hyviä valmisteita ovat esimerkiksi BE-Balans (B-vitamiini myös mukana) tai E-balans. Molempia löytyy sekä hevos- että koirapuolelta, mutta ovat sen verran riittoisia että koirapuolen purkin pitäisi riittää.
5. SINKKI: laske koirasi sinkin tarve ja päätä mistä otat sen
Sinkki on yksi tärkeistä kivennäisaineista, jotka vaikuttavat mm. entsyymitoimintaan, ihoon, turkkiin sekä hedelmällisyyteen. Sen tarvetta on lähestulkoon mahdotonta täyttää ilman lisäravinteita. Lihoista poronlihassa on eniten sinkkiä, mutta se ei yksistään riitä. Sinkkiä annetaan joka päivä.
Sinkin tarve on
• 2mg/EPkg
Sinkki on järkevintä ottaa suoraan purkista. Purkki valitaan koiran koon ja erityistarpeiden mukaan: isoille, terveille koirille lienee Biotiini Forte viisain valinta, kun taas hiivakoirat joutuvat tyytymään muihin valmisteisiin. Lue lisää valmisteista ja pitoisuuksista täältä!
6. JODI & NATRIUM
Jodia koira saa merilevästä tai suolasta (merisuola tai jodioitu suola). Koira tarvitsee myös natriumia joten suolaa onkin hyvä lisätä ruokaan säännöllisesti. Kaikki merilevät ovat pääasiassa kaikki samaa lajiketta, jolloin voit ostaa itsellesi sopivimman pakkauskoon. Merilevää annetaan päivittäin.
7. KUITU
Omien kokemuksien pohjalta kaikista kätevin ja helpoin kuidun lähde eli hiilari on pellavansiemenrouhe. Sitä saa tavallisista marketeista muutaman euron hintaan ja sitä annostellaan
• kovaan kakkaan turvotettuna (1/2-1tl kuivaa ainesta)
• löysään kakkaan sellaisenaan
Kuituna voidaan käyttää myös kauraleseitä, kaurapuuroa tai vaikkapa Greenline-pellettejä. Greenline toimi loistavana apuna myös närästämiseen, mutta pakkauskoko lienee monelle este.
8. MUUT LISÄT
Lohi- ja muut kalaöljyt ovat koiralle parhaiten hyödynnettävät öljyt. Sitä voidaan antaa ympäri vuoden, mutta tulee tarpeeseen etenkin kovilla pakkauskausina. Kalaöljyillä ei ole suurempaa eroa keskenään, joten voit valita haluamasi pakkauskoon ja käyttää sitä.
Kananmunia voidaan antaa viikossa useita, mikäli koira ei tuppaa lihomaan herkästi eikä keltuaisia ja valkuaisia tarvitse erotella keskenään.
9. LIHA
Lyhyestä virsi kaunis: valitse lihoja, jotka sopivat koirallesi ja kukkarollesi. Valmiissa mixeissä maksat aina myös vedestä ja kasviksista, joten raakaruoka kannattaa koostaa itse. Unohda kaikki valmisteet missä luun määrä on valtavan suuri tai missä kalsiumin määrää ei kerrota - et voi syöttää sellaista ruokaa jossa ei ole kerrottu tuotesisältöä!! Suurin osa täysraakapakasteista on suoranaista huijausta, mutta onneksi Maukkaalla on sarja täysraakaravintoja joihin ei tarvitse lisätä kuin sinkki ja D.
On omistajan makuasia haluaako syöttää hyvälaatuista lihaa vai lähinnä jänteitä ja kalvoja. Luonnollisesti parempilaatuinen liha on paremmin hyödynnettävissä, eikä sitä välttämättä tarvitse syöttää yhtä paljon. Palalihat ovat usein erinomaisia laaduiltaan ja koiratkin nauttivat kun ruoka ei ole pelkkää jauhelihaa. Vauhti-Raksulla on laaja valikoima hyviä lihoja, heidän tuotevalikoimansa kannattaa käydä vilkaisemassa.
Lihoja voi ja kannattaakin vaihdella, mikäli koira pystyy syömään laajasti eri eläinten ruhonosia. Broilerista kelpaavat syötäväksi myös sydämet ja kivipiira (ovat myös laihduttajalle hyvää ravintoa), kalasta voit syöttää myös päät. Naudan ja sian kieli on sitkeää pureskeltavaa koiralle.
Tähän päättyi pikakurssi raakaruokintaan, alle kirjotan vielä tiivistelmän ruokavalion rungosta lisineen. Jos jotakin kysyttävää ilmenee, ota yhteyttä sähköpostitse niin vastaan sinulle mahdollisimman pian. Virheistä teksteissä saa myös korjata, olen nämä kirjoittanut pääasiassa ilman minkäänlaista lunttilappua :D
Joka päivä annetaan:
• lihaa
• kalsiumia
• sinkkiä
• E-vitamiinia
• merilevää
• (D-vitamiinia)
• tarpeen mukaan kalaöljyä ja kuitua
Kerran viikossa annetaan:
• maksaa / ADE-liuosta
• kalaa
Tuossa vain murto-osa niistä hakusanoista, millä Team Navekonin blogiin löydetään kuukausittain. Saan sähköpostiini helkkarin paljon viestejä jossa kysytään apua raakaruokinnan aloittamiseen. Osaa olen auttanut, osan olen opastanut suunnistamaan Katiskaan ja hankkimaan tietonsa sieltä.
Aloittelevan raakaruokailijan tai raakaa edes osittain syöttävän kannattaa ensin lukea Katiskan perusoppaat raakaruokintaan:
• 50/50-malli
• Jennin pähkinänkuori
• Lisäravinneviidakko
• Kuppi vai saavi nenän alle
• Lisäravinteista yleisesti
PARI PERUSASIAA:
Elopainokilo, EPkg: lue ja käytä kuten normaalia kilogrammaa
Metabolinen painokilo, MEkg: saadaan korottamalla koiran paino potenssiin 0,75.
Proteiinin tarve on vähintään
• aikuiselle 5g/MEkg/vrk
• pikkupennulla 14g/MEkg/vrk
• 16 vk pennulla 9g/MEkg/vrk (riippuen kiihkeän kasvun vaiheesta)
Rasvan tarve
• 7g/MEkg/vrk
Miksi lisiä annetaan?
Täysipainoiseen raakaruokintaan kuuluvat aina lisäravinteet, koska koira ei voi saada kaikkea ravinnostaan. On täysin mahdotonta saada esimerkiksi sinkkiä täytettynä pelkästä lihasta, sillä sinkkiä on luontaisesti kovin vähän ruuassa itsessään. Nappuloihin ja märkäruokiin nämä lisät ovat jo lisätty, joten minkä ihmeen takia et laittaisi lisiä myös koiralle? Moni koira käy ja kukkuu myös ilman lisäravinteita, mutta se ei tarkoita että ruokinta olisi optimia. Optimiin pyritään, jotta koira saisi ravinnostaan kaiken mahdollisen irti. Puutteita ei aina kykene näkemään ulkoapäin. Ja se kuka heittää ilmoille luonnonmukaisuuden - no, kenenkäs koira luonnossa itse saalistaisi lehmiä? Ruokavalio koostuisi tällöin pääasiassa niistä eläimistä, mitkä koira saisi itse kiinni = koirasta riippuen joko kuolisi nälkään tai tappaisi kanalintuja / supia / rottia.
Luonnossa sudet ja muut petoeläimet eivät saa lisäravinteita, mutta esimerkiksi susilla on korkea pentukuolleisuus % ja monta vuotta lyhyempi elinikä koiriin verrattuna, mikäli selviävät kahdesta ensimmäisestä vuodesta. Susia ja koiria ei voida verrata keskenään, koska koirien sairaukset ovat lisääntyneet ja myös nämä nostavat tarvetta lisäravinteille.
1. KALSIUM: laske koirasi kalsiumin tarve ja päätä, mistä otat sen
• aikuisille 130mg/MEkg
• pennuille 3kk ikään asti 630mg/MEkg
• pennuille 6-12kk 315mg/MEkg
Pidä huolta että koirasi saa kalsiumia riittävästi. Kalsiumin imeytyminen on n. 30-40% luokkaa, joten tarpeen voit huoletta kertoa vaikkapa kahdella. Tällöin aikuisen koiran tarve on 260mg/MEkg. Jos et osaa laskea koirasi metabolista painoa tai olet epävarma tuloksesta, katso apua täältä.
Kalsiumin voit ottaa luusta, luullisesta lihasta tai purkista. Puhdasta luuta koira tarvitsee vain 1g/EPkg, muiden tuotteiden annosmäärä lasketaan aina niiden sisältämän kalsiumin mukaan.
Valitse sellainen tuote, joka on käytössä edullinen, jota ei tarvitse annostella kauhalla ja joka sopii koirallesi. Jos kalsium otetaan purkista, ei pidä luottaa purkin annosteluohjeeseen, vaan lasketaan itse paljonko koira tarvitsee kalsiumia ja paljonko sitä purkissa on. Purkkien annosteluohjeet ovat yleensä huomattavasti yläkanttiin lasketut.
Ylläolevassa kuvassa on laskettu 30kg koiran kalsiumin syöttömäärät. Laskuissa on huomioitu imeytyminen, ja olen käyttänyt kalsiumintarpeena 3,4 grammaa, eli 3400 milligrammaa. Jos vain on mahdollista, syöttäisin itse kalsiumin vaihtelevasti luuna ja luujauhiksena. Luissa on tietysti aina riskinsä, minkä vuoksi moni ei syötä luuta ollenkaan, vaan ostaa luu-lihaseoksen ja ottaa kalsiumin koiralleen sitä kautta. Kalkvitan ja Multidogin tapaiset kalsiumvalmisteet sisältävät yleensä täyteaineita sekä saattavat närästää osaa koirista.
2. A-VITAMIINI: laske koirasi A-vitamiinin tarve, ja päätä mistä otat sen
Kaikista helpoiten A-vitamiinin saat katettua maksasta. Jos koirasi syö maksaa, voit valita yhden seuraavista vaihtoehdoista:
• naudanmaksaa 1g/EPkg
• sianmaksaa 1,4g/EPkg
• broilerinmaksaa 2,5/EPkg
Maksaa annetaan vain kerran viikossa. Jos koira ei suostu syömään maksaa, voidaan A-vitamiinin tarve ottaa esimerkiksi kalanmaksaöljystä tai Milkan ADE-liuoksesta.
3. D-VITAMIINI: laske koirasi D-vitamiinin tarve ja päätä, mistä otat sen
Tarve D-vitamiinille on
• perusterveillä 0,7µg/EPkg
• erityisessä rasituksessa olevilla vähintään 1µg/EPkg
D-vitamiinin voit ottaa koirallesi kalasta: korvaa yhden päivän ruoka kalalla (laske paljonko saat siitä D-vitamiinia) ja täydennä loppu tarvittaessa purkista. Markkinoilla on valtavasti erilaisia D-vitamiinivalmisteita, ja tämän vitamiinin voit antaa halutessai joko joka päivä tai kerran viikossa. Lue lisää D-vitamiinista täältä!
4. E-VITAMIINI
E-vitamiinin tarve nousee aina, kun rasvaa lisätään ruokaan. Sitä olisi hyvä saada päivittäin. E-vitamiinin tarve on 1-3mg/EPkg. Sitä voidaan antaa suoraan purkista (auringonkukkaöljy, vehnänalkioöljy), mutta ne ovat hyvin arvokkaita käyttää isoilla koirilla. Huomattavasti kustannustehokkaampaa on antaa valmista E-vitamiiniliuosta. Hyviä valmisteita ovat esimerkiksi BE-Balans (B-vitamiini myös mukana) tai E-balans. Molempia löytyy sekä hevos- että koirapuolelta, mutta ovat sen verran riittoisia että koirapuolen purkin pitäisi riittää.
5. SINKKI: laske koirasi sinkin tarve ja päätä mistä otat sen
Sinkki on yksi tärkeistä kivennäisaineista, jotka vaikuttavat mm. entsyymitoimintaan, ihoon, turkkiin sekä hedelmällisyyteen. Sen tarvetta on lähestulkoon mahdotonta täyttää ilman lisäravinteita. Lihoista poronlihassa on eniten sinkkiä, mutta se ei yksistään riitä. Sinkkiä annetaan joka päivä.
Sinkin tarve on
• 2mg/EPkg
Sinkki on järkevintä ottaa suoraan purkista. Purkki valitaan koiran koon ja erityistarpeiden mukaan: isoille, terveille koirille lienee Biotiini Forte viisain valinta, kun taas hiivakoirat joutuvat tyytymään muihin valmisteisiin. Lue lisää valmisteista ja pitoisuuksista täältä!
6. JODI & NATRIUM
Jodia koira saa merilevästä tai suolasta (merisuola tai jodioitu suola). Koira tarvitsee myös natriumia joten suolaa onkin hyvä lisätä ruokaan säännöllisesti. Kaikki merilevät ovat pääasiassa kaikki samaa lajiketta, jolloin voit ostaa itsellesi sopivimman pakkauskoon. Merilevää annetaan päivittäin.
7. KUITU
Omien kokemuksien pohjalta kaikista kätevin ja helpoin kuidun lähde eli hiilari on pellavansiemenrouhe. Sitä saa tavallisista marketeista muutaman euron hintaan ja sitä annostellaan
• kovaan kakkaan turvotettuna (1/2-1tl kuivaa ainesta)
• löysään kakkaan sellaisenaan
Kuituna voidaan käyttää myös kauraleseitä, kaurapuuroa tai vaikkapa Greenline-pellettejä. Greenline toimi loistavana apuna myös närästämiseen, mutta pakkauskoko lienee monelle este.
8. MUUT LISÄT
Lohi- ja muut kalaöljyt ovat koiralle parhaiten hyödynnettävät öljyt. Sitä voidaan antaa ympäri vuoden, mutta tulee tarpeeseen etenkin kovilla pakkauskausina. Kalaöljyillä ei ole suurempaa eroa keskenään, joten voit valita haluamasi pakkauskoon ja käyttää sitä.
Kananmunia voidaan antaa viikossa useita, mikäli koira ei tuppaa lihomaan herkästi eikä keltuaisia ja valkuaisia tarvitse erotella keskenään.
9. LIHA
Lyhyestä virsi kaunis: valitse lihoja, jotka sopivat koirallesi ja kukkarollesi. Valmiissa mixeissä maksat aina myös vedestä ja kasviksista, joten raakaruoka kannattaa koostaa itse. Unohda kaikki valmisteet missä luun määrä on valtavan suuri tai missä kalsiumin määrää ei kerrota - et voi syöttää sellaista ruokaa jossa ei ole kerrottu tuotesisältöä!! Suurin osa täysraakapakasteista on suoranaista huijausta, mutta onneksi Maukkaalla on sarja täysraakaravintoja joihin ei tarvitse lisätä kuin sinkki ja D.
On omistajan makuasia haluaako syöttää hyvälaatuista lihaa vai lähinnä jänteitä ja kalvoja. Luonnollisesti parempilaatuinen liha on paremmin hyödynnettävissä, eikä sitä välttämättä tarvitse syöttää yhtä paljon. Palalihat ovat usein erinomaisia laaduiltaan ja koiratkin nauttivat kun ruoka ei ole pelkkää jauhelihaa. Vauhti-Raksulla on laaja valikoima hyviä lihoja, heidän tuotevalikoimansa kannattaa käydä vilkaisemassa.
Lihoja voi ja kannattaakin vaihdella, mikäli koira pystyy syömään laajasti eri eläinten ruhonosia. Broilerista kelpaavat syötäväksi myös sydämet ja kivipiira (ovat myös laihduttajalle hyvää ravintoa), kalasta voit syöttää myös päät. Naudan ja sian kieli on sitkeää pureskeltavaa koiralle.
Tähän päättyi pikakurssi raakaruokintaan, alle kirjotan vielä tiivistelmän ruokavalion rungosta lisineen. Jos jotakin kysyttävää ilmenee, ota yhteyttä sähköpostitse niin vastaan sinulle mahdollisimman pian. Virheistä teksteissä saa myös korjata, olen nämä kirjoittanut pääasiassa ilman minkäänlaista lunttilappua :D
Joka päivä annetaan:
• lihaa
• kalsiumia
• sinkkiä
• E-vitamiinia
• merilevää
• (D-vitamiinia)
• tarpeen mukaan kalaöljyä ja kuitua
Kerran viikossa annetaan:
• maksaa / ADE-liuosta
• kalaa
2. toukokuuta 2016
DIY: namit uunissa kuivattamalla
Tarvitset:
• köntin valitsemaasi lihaa
• uunin, mielellään kiertoilmauunin
• leikkuulaudan ja veitsen
• aikaa n. 3-7h riippuen minkäkokoisia nameja haluat
Pilko lihasta haluamankokoisiasi kuutioita, omat kuutiot oli kokoa 1cm x 1cm. Pyri tasakokoisiin paloihin, jotta namit valmistuisivat samaan aikaan.
Nakkele lihanpalat pellille, mielellään erilleen toisistaan. Lämmitä uuni 70 asteeseen.
Jos et omista kiertoilmauunia, laita puulasta uuninluukun väliin. Paista muutaman tunnin ajan, sitten nosta lämpöä 200 asteeseen ja paista 30min suljetulla luukulla. Tämän jälkeen pudota lämpötila takaisin 50-70 asteeseen ja avaa uuninluukkua puulastan avulla.
Testaa ovatko namit kypsiä (= kovia). Pyörittele tarvittaessa pellillä ja paista lisää.
Suosittelen säilyttämään pakastimessa, omani nimittäin homehtuivat herkästi huoneenlämmössä.
Paistoajasta ja paistolämpötilasta sen verran, olen kokeillut paistaa 70 asteessa 6h ajan ja kypsyminen oli hidasta. Saman lopputuloksen saa, kun paistelee ohjeen mukaisesti 70 asteessa 2-3h, sitten 200 asteessa 30min ja lopuksi taas 70 asteessa kunnes namit vastaavat haluttua kovuutta ja kypsyyttä.
• köntin valitsemaasi lihaa
• uunin, mielellään kiertoilmauunin
• leikkuulaudan ja veitsen
• aikaa n. 3-7h riippuen minkäkokoisia nameja haluat
Pilko lihasta haluamankokoisiasi kuutioita, omat kuutiot oli kokoa 1cm x 1cm. Pyri tasakokoisiin paloihin, jotta namit valmistuisivat samaan aikaan.
Nakkele lihanpalat pellille, mielellään erilleen toisistaan. Lämmitä uuni 70 asteeseen.
Jos et omista kiertoilmauunia, laita puulasta uuninluukun väliin. Paista muutaman tunnin ajan, sitten nosta lämpöä 200 asteeseen ja paista 30min suljetulla luukulla. Tämän jälkeen pudota lämpötila takaisin 50-70 asteeseen ja avaa uuninluukkua puulastan avulla.
Testaa ovatko namit kypsiä (= kovia). Pyörittele tarvittaessa pellillä ja paista lisää.
Suosittelen säilyttämään pakastimessa, omani nimittäin homehtuivat herkästi huoneenlämmössä.
Paistoajasta ja paistolämpötilasta sen verran, olen kokeillut paistaa 70 asteessa 6h ajan ja kypsyminen oli hidasta. Saman lopputuloksen saa, kun paistelee ohjeen mukaisesti 70 asteessa 2-3h, sitten 200 asteessa 30min ja lopuksi taas 70 asteessa kunnes namit vastaavat haluttua kovuutta ja kypsyyttä.
25. huhtikuuta 2016
Hiivakoira suosittelee 4: D-vitamiini
"D-vitamiini (kalsiferoli) on yhteisnimitys steroideille joilla on kolekalsiferolin eli D3-vitamiinin biologinen aktiivisuus. D-vitamiini on erittäin tärkeä vitamiini koiralle, jonka koira voi saada vain ravinnostaan – ei auringon UV-säteilyn avulla, kuten aikaisemmin virheellisesti luultiin. D-vitamiinin tärkein tehtävä on vastata elimistön kalsium- ja fosfaattitasapainosta. Solun ulkopuolinen sekä seerumin kalsium säätelee useita aineenvaihduntareaktioita sekä liittyy lihasten ja hermoston toimintaan." -Katiska
D-vitamiini on sinkin lisäksi yksi niistä lisäravinteista, joita pitäisi antaa kaikissa ruokintamuodoissa. Se jää valitettavan usein vajaaksi, vaikka syöttäisit nappulaa täyspäiväisesti - ja vaikkei jäisikään niin D-vitamiini on aina hyvä lisä. D-vitamiinilla on osuutensa vastustuskykyyn, hedelmällisyyteen, yleiseen hyvinvointiin sekä palautumiseen. Se myös auttaa murtumissa sekä parantaa suorituskykyä.
D-vitamiinin tarve on
• perusterveillä 0,7µg/EPkg
• erityisessä rasituksessa olevilla vähintään 1µg/EPkg
Katiskan Kuppi vai saavi nenän alle - postauksessa on jo pohdittu aiheesta, mutta minä käsittelen nyt pelkkää D-vitamiinia. Aina silloin tällöin törmään koiranomistajiin, jotka ovat kiinnostuneita ruokkimaan koiraansa luonnonmukaisesti raa'alla. Kun kysyn, mitä tarkalleen ottaen tarkoitatte, tulee sepustus siitä kuinka heitellään marjajauheita kuppiin ja syötetään montaa eri lihaa. Kun kysyn D-vitamiinista, mainitaan aina "kerran viikossa annan kalaa".
D-vitamiinin voi antaa kerran viikossa. Mutta jos annat 40kg koiralle 1kg kalaa viikossa, saisi se D-vitamiinia
• lohesta 80µg
• silakasta 179µg
• muikusta 94µg
• siiasta 149µg
Tarpeen ollessa 196µg viikossa. Pienemmillä koirilla D-vitamiinin saa katettua kalasta, mutta mikäli koira on isompi, tulee kannattavuuskysymykset esiin. Tällöin kannattaa jo harkita D-vitamiinin ottamista jostain muusta kuin kalasta ja syöttää kalaa ihan vain vaihteluna. Ja kaikille koirille kun kalakaan ei sovi. Markkinoilla on onneksi useampia valmisteita, joista on helppo valita itselleen sopivin paketti.
Tri Tolosen D-vitamiini 100µg
Kapselimuodossa, saatavilla myös pienemmillä pitoisuuksilla.
Hinta: 16,95€/60 kapselia
D-Pearls 125µg
Pieni, kapselimuodossa. Saatavilla myös pienemmillä pitoisuuksilla.
Hinta: 14,50€/40 kapselia
Lysi Omega-3 (D-vitamiini 20µg)
Kalaöljy-D-vitamiini-combo, kapselimuodossa. Ei sisällä kalaproteiinia, mutta kala-allergikko voi saada oireita.
Hinta: 9,50€/120 kapselia
Vitatabs D-caps 50µg
Kapselimuodossa, soijaöljyssä.
Hinta: 22,50€/300 kapselia
D-Max 100µg
"Purutabletti". Makeutettu ksylitolilla, lue lisää.
Hinta: 15,80€/90 kapselia
Bioteekin Super-D 50µg
Kalanmaksaöljypohjainen, kapselimuodossa. Saatavilla isommilla pitoisuuksilla.
Hinta: 17,80€/100 kapselia
Vida Vahva D3-vitamiini 50µg
Kalanmaksaöljypohjainen, kapselimuodossa. Edullinen.
Hinta: 11,80 €/100 kapselia
Solgar D3-vitamiini 25µg
Kapselimuodossa, saatavilla sekä isommilla että pienemmillä pitoisuuksilla.
Hinta: 13,80 €/100 kapselia
Vitaplex Vahva D-vitamini 50µg
Tablettimuodossa.
Hinta: 12,50€/150 tablettia
Bioteekin Super D-tippa 10µg
Pikkukoirille sopiva D-tippa. Eristetty lampaanvillasta - käy siis myös kala-allergisille! Yhdessä pullossa 280 tippaa.
Hinta: 8,50 € / 8ml
Biomed (lisäaineettomat) D-tipat 25µg
Isommillekin koirille sopiva D-tippa. Eristetty lampaanvillasta - käy siis myös kala-allergisille! Yhdessä pullossa n. 700 tippaa - äärettömän riittoisa! Team Navekon suosittelee!!
Hinta: 13,50 €
Sana-sol D3-Tipat 10µg
Pikkukoirille sopiva D-tippa.
Hinta: 3,80€/ 10ml
Gefilus Tipat + D3-vitamiini
Hinta: 14,80€/ 7,5ml
5. huhtikuuta 2016
27. maaliskuuta 2016
Jessen kynsienleikkuu
Jesseltä ei tällä kertaa muuta matskua, tästä tavoitetta muille kodin pikku terroristeille? :)
19. helmikuuta 2016
Hiivakoira suosittelee 3: sinkki
"Sinkki (Zn) on yksi tärkeistä kivennäisaineista, joka vaikuttaa monen muun lisäksi entsyymitoimintaan, ihoon ja turkkiin sekä spermaan. Aikaisemmin siihen ei ruokinnassa suuremmin kiinnitetty huomiota, koska sinkin tarpeesta tai puutoksista ei puhuttu. Tämä johtui luultavasti siitä, että sinkistä ei periaatteessa tule puutosta normaalilla ruokavaliolla. Monet ovat kuitenkin törmänneet kaljuihin silmänympäryksiin, jota nykyään yleisesti pidetään merkkinä sinkkivajeesta. Ennen sitä pidettiin biotiinin puutteena, ja usein biotiinilisä paransikin tilannetta. Ei tultu kuitenkaan ajatelleeksi, että useimmiten biotiinin mukana annetaan myös sinkkiä, sillä ne toimivat eräällä tavalla käsi kädessä. Nykyään tulkinta onkin, että itseasiassa turkkia paransikin nimenomaan lisätty sinkki ja kaljut silmänympärykset ovat ensimmäinen merkki mahdollisesta alkavasta tai lievästä sinkin puutoksesta." - Katiska
Sinkki on yksi niistä lisäravinteista, joita pitäisi antaa kaikissa ruokintamuodoissa. Se jää valitettavan usein vajaaksi, vaikka syöttäisit nappulaa täyspäiväisesti - ja vaikkei jäisikään niin sinkkilisä on aina hyvä. Suurin osa nappularuokinnalla olevista käy ja kukkuu hyvin ilman erillistä sinkkilisää, mutta entä sitten kun silmänympärykset kaljuuntuu ja koira näyttää lähinnä haamulta?
Hiivakoirille ja etenkin eliminaatiopotilaille tulee jossakin vaiheessa lisien mukaanotto ruokinnassa eteen. Markkinoilla on useita eri sinkkivalmisteita, mutta mistäpä niistä osaa valita koiralleen sopivimman? Entä onko järkevää syöttää 60kg koiralle 22mg sinkkitabletteja, jos homman voisi hoitaa siistimmin, edullisemmin ja kätevämmin jauhemuodossa?
Zinkosan 15mg
Glukoosipohjainen, ei sovellu hiivakoiralle.
Hinta: 7,80€/120 tablettia
Professorin sinkki 15mg
Sisältää maissitärkkelystä, en suosittele hiivakoiralle.
Hinta: 11,50€/250 tablettia
Biomed Biozink 15mg
Sinkkisitraattia, pääasiassa pikkukoirille pitoisuutensa vuoksi.
Hinta: 17,50€/250 tablettia
Vida Vahva sinkki 30mg
Parhaiten imeytyvä sinkin muoto (sinkkipikolinaatti). Ylivoimaisesti suosituin sinkki!
Hinta: 9,80€/120 tablettia
Puhdas+ Caps Tuplasinkki 30mg
Sinkkiglukonaattia ja sinkkipikolinaattia, todella lyhyt täyteainelista!
Hinta: 9,50€/60 tablettia
Solgar Sinkkisitraatti 30mg
Sinkkisitraattia, yleisesti hyvin siedetty hiivakoirien keskuudessa.
Hinta: 11,80€/100 tablettia
Solgar Sinkkikelaatti 22mg
Kelaattimuodossa oleva sinkki.
Hinta: 12,80€/100 tablettia
Solgar Sinkkipikolinaatti 22mg
Parhaiten imeytyvä sinkin muoto (sinkkipikolinaatti).
Hinta: 13,80€/100 tablettia
Hyvän Olon Sinkkisitraatti 30mg
Edullinen sitraattivalmiste.
Hinta: 9,50€/120 tablettia
Bio-Life Sinkki 25mg
Riisijauhe ensimmäisenä listalla, en suosittele hiivakoiralle.
Hinta: 22,80€/100 tablettia
Bioteekin Supersinkki 25mg
Maissitärkkelystä, en suosittele hiivakoiralle.
Hinta: 11,50€/100 tablettia
Kelasin sinkki 15mg
Maissitärkkelyspohjainen, en suosittele hiivakoiralle.
Hinta: 6,95€/100 tablettia
Avital Biotin 15mg
Hiivakoiralle todennäköisesti sopiva, mutta pitoisuuksiensa vuoksi vain pienille koirille.
Hinta: 25,90€/250 tablettia
Pii-Pet 15mg
Mistään ei löydy ainesosaluetteloa. Pitoisuutensa vuoksi ei isoille koirille.
Hinta: 8,90€/100 tablettia
Biotiini Forte 15mg
Tablettimuoto. Glukoosipohjainen (?), ei sovi hiivakoiralle.
Hinta: 11,90€/60 tablettia
Biotiini Forte rae 27mg/g
Glukoosipohjainen, ei sovellu hiivakoiralle.
Hinta: 18€/800g
Scandinavian Horse & Dog Sinkkikelaatti 30mg/g
Erittäin edullinen isommilla koirilla käyttää. Soveltuu yleensä hyvin hiivakoirille.
Hinta: 13€/500g
Black Horse Zn 25mg/g
Sisältää sokeria, ei sovellu hiivakoiralle. Nimestään huolimatta sisältää mm. rautaa ja kuparia.
Hinta: 15,90€/1kg
Biotin Plus 5mg
Mistään ei löydy ainesosaluetteloa. Pitoisuutensa vuoksi ei edes pienille koirille suositeltava.
Hinta: 29,90€/200 tablettia (140g)
Dogs First Zinc 22mg
En tiedä imeytyvyydestä, mutta mainostettu hyvin maistuvaksi sinkkivalmisteeksi.
Hinta: 19,90€/100 tablettia
HD Nutrazinc 148mg/g
Todella riittoisa sinkkivalmiste. Ei soveltunut meille, mutta monelle hiivakoiralle sopinut.
Hinta: 3,20€/50g (25g pakkaus riittää yhden koiran talouksiin).
5. helmikuuta 2016
Kun Muffe vaihtoi raakaan...
Kirjoittelin tänään raakaruokintaan erikoistuneen Facebook-ryhmään Muffen tarinan. Mietin siinä sivussa että miksipä sen ei voisi jakaa tännekin.
Muffe on kohta 6v saksanpaimenkoirauros, joka alkoi parisen vuotta sitten oireilla. Korviin ja tassuihin puski hiivaa, koira kalvoi lonkkien päältä ihon rikki, rapsutteli jatkuvasti niin paljon että koiraa piti kytätä ja kieltää raapimasta. Kokeiltiin muutamaa nappulamerkkiä (JV, Josera, Opti Life, Brit Care, Frank's Pro Gold, Simpsons) tuloksetta ja kun oireet paheni koko ajan, suostui mieskin vaihtamaan koiran raa'alle.
Tie ei ollut missään vaiheessa helppo. Kertaalleen vaihdettiin proteiininlähdettä, otettiin monesti takapakkia ja kaapit täyttyi lisäravinteista jotka koiralle eivät syystä tai toisesta sopineetkaan. Lihoista tällä hetkellä käy poro ja pieninä määrinä peura sekä hirvi. Hevosta kokeiltiin viimemmäiseksi, koira kutisi jälleen. (Täytynee testata myöhemmin uusiksi). Kaikkea hiiva-kutinakierrettä häiritsi vielä kaiken kukkuraksi närästys.
Nyt tilanne on kuitenkin se, että koiralle on löytyneet sopivan lihan lisäksi sopivat lisäravinteet ja sen oireilu on vähentynyt paljon. Koira ei juurikaan enää rapsuttele ja korvatkin ovat kutakuinkin ok. Hiivaa emme ole vielä täysin peitonneet mutta parempaan suuntaan ehdottomasti menossa.
Meillä menee rahaa koiran ruokkimiseen n. 150e kuussa ympäripyöreästi. Tarkkaa määrää en ole edes halunnut laskea. Mies meinasi nappularundin kohdalla oksentaa kauhusta kun nappulasäkki maksoi 55e, nykyään maksaa mukisematta koiran lihatilauksen kuukausittain. Näkemykset siis muuttuu ;)
Nyt kun katsoo tuota koiraa, niin miettii miksi ihmeessä sen kanssa on syötetty nappulaa. Ensimmäisen kahden kuukauden aikana koirasta hävisi hiilaripöhö, se kiinteytyi ja solakoitui. Paino on pysynyt samoissa lukemissa (38kg), mutta moni kysyy onko koira laihtunut. Turkki on kutakuinkin hyvä, silmät ei vuoda, pieruja ei tuu, paskan määrä ja laatu muuttui ja mikä parasta, koira voi vihdoin ja viimein hyvin.
--
Tälläisen tarinan jaoin siis Facebookiin. Kokemukseni raakaruokinnasta ovat niin positiivisia, että seuraava koira tulee kasvamaan sekä elämään myös raakaruoalla, tai maksimissaan 50/50-mallilla mikäli koira sattuu olemaan näyttelytähti.
15. tammikuuta 2016
Hiivakoira suosittelee osa 2: Maitohappobakteerit
Maitohappobakteerit ovat jokaiselle hiivakoiran omistajalle tuttu juttu. Niitä syötetään reippaalla kädellä ja toivotaan, että edes osa niistä pääsee suolistoon asti vaikuttamaan sinne, minne pitääkin. Markkinoilla on monenlaisia maitohappobakteereita, mutta mikä olisi hyvä vaihtoehto omalle koiralle?
Biolatte Original
Biolatten oma kuningastuote, se "aito ja alkuperäinen". Sisältää 5 eri maitohappobakteerikantaa, mutta on maltodekstriinipohjainen, eli ei välttämättä sovellu peruna- tai maissiallergisille.
Hinta: 19,90€/60 kapselia
Biolatte Original-L
Sisältää 12 miljardia maitohappobakteeria vuorokausiannoksessa, helposti veteen liukeneva jauhe. Glukoosipohjainen, joten ei sovellu hiivakoiralle.
Hinta: 24,50€/60g
Biolatte Boulardii
Perunasta hiivaoireita saavalle sopimaton hiivavalmiste, sisältää maltodekstriinia. Tutkimuksien mukaan kestää enemmän vatsahappoja kuin normaalit maitohappobakteerit.
Hinta: 34,95€/60 kapselia
Biolatte 4 legs
Isojen koiratalouksien suosikki, kertaostoksena toki hieman lompakkoa kirpaiseva. Jauhemuodossa, mutta ei sovellu peruna- tai maissiallergisille.
Hinta: 49,90€/450g
Bioteekin Probiootti Comp
Sisältää neljä tutkittua maitohappobakteerikantaa sekä glutamiinia ja biotiinia. Ei sisällä maltodekstriiniä.
Hinta: 26,90€/80 kapselia
Colon Clear
Yhdessä kapselissa 3 miljardia maitohappobakteeria. Sisällysluettelo hieman epäselvä, joten ei välttämättä pahimmille hiivailijoille.
Hinta: 13,90€/60 kapselia
ProbiNMage
Kasvipohjaisessa kapselissa 10 miljardia maitohappobakteeria, eli erittäin tehokas mhb-valmiste.
Hinta: 18,90€/40 kapselia
Puhdas+ caps Saccharomyces boulardii
Kotimainen valmiste, jossa vegekapseli. Ei piilotettuja täyteaineita, säilöntäaineita, pintakäsittelyaineita, keinotekoisia väri- tai makeutusaineita tai magnesiumstearaattia.
Hinta: 11,50€/30 kapselia
Lacto Seven
Kaksoispäällysteinen maitohappobakteerivalmiste, joka sisältää 7 eri maitohapponbakteerikantaa. Kylmäkuivattu.
Hinta: 17,90€/100 tablettia
Optisana Lacto 8
Lidlin myymä maitohappobakteerivalmiste, sopii maissi- ja peruna-allergisille koirille. Yhdessä kapselissa miljardi maitohappobakteeria.
Hinta: 3,84€/30 kapselia
Biolatte Original
Biolatten oma kuningastuote, se "aito ja alkuperäinen". Sisältää 5 eri maitohappobakteerikantaa, mutta on maltodekstriinipohjainen, eli ei välttämättä sovellu peruna- tai maissiallergisille.
Hinta: 19,90€/60 kapselia
Biolatte Original-L
Sisältää 12 miljardia maitohappobakteeria vuorokausiannoksessa, helposti veteen liukeneva jauhe. Glukoosipohjainen, joten ei sovellu hiivakoiralle.
Hinta: 24,50€/60g
Biolatte Boulardii
Perunasta hiivaoireita saavalle sopimaton hiivavalmiste, sisältää maltodekstriinia. Tutkimuksien mukaan kestää enemmän vatsahappoja kuin normaalit maitohappobakteerit.
Hinta: 34,95€/60 kapselia
Biolatte 4 legs
Isojen koiratalouksien suosikki, kertaostoksena toki hieman lompakkoa kirpaiseva. Jauhemuodossa, mutta ei sovellu peruna- tai maissiallergisille.
Hinta: 49,90€/450g
Bioteekin Probiootti Comp
Sisältää neljä tutkittua maitohappobakteerikantaa sekä glutamiinia ja biotiinia. Ei sisällä maltodekstriiniä.
Hinta: 26,90€/80 kapselia
Colon Clear
Yhdessä kapselissa 3 miljardia maitohappobakteeria. Sisällysluettelo hieman epäselvä, joten ei välttämättä pahimmille hiivailijoille.
Hinta: 13,90€/60 kapselia
ProbiNMage
Kasvipohjaisessa kapselissa 10 miljardia maitohappobakteeria, eli erittäin tehokas mhb-valmiste.
Hinta: 18,90€/40 kapselia
Puhdas+ caps Saccharomyces boulardii
Kotimainen valmiste, jossa vegekapseli. Ei piilotettuja täyteaineita, säilöntäaineita, pintakäsittelyaineita, keinotekoisia väri- tai makeutusaineita tai magnesiumstearaattia.
Hinta: 11,50€/30 kapselia
Lacto Seven
Kaksoispäällysteinen maitohappobakteerivalmiste, joka sisältää 7 eri maitohapponbakteerikantaa. Kylmäkuivattu.
Hinta: 17,90€/100 tablettia
Optisana Lacto 8
Lidlin myymä maitohappobakteerivalmiste, sopii maissi- ja peruna-allergisille koirille. Yhdessä kapselissa miljardi maitohappobakteeria.
Hinta: 3,84€/30 kapselia
9. tammikuuta 2016
Hiivakoira suosittelee osa 1: Perustietoa hiivasta
Vuonna 2016 Team Navekon julkaisee blogissa teeman, jota ei ole ennen nähty: Hiivakoira suosittelee on sarja, jossa käydään läpi hiivasta painivien koirien ongelmia ja niihin ratkaisuja. Tekstit ovat pääasiassa omaa kokemusta ja tarkoituksena olisi auttaa muita hiivakoiria ja niiden omistajia.
Lähdetäänpä ensin perusasioista liikkeelle. Eli Mitä hiiva on?
"Koiran hiiva on useimmiten Candida Albicans nimisen hiivatyyppisen sienen aiheuttama infektio. C. Albicans kuuluu koiran normaaliflooraan ja esiintyy pääosin suolistossa, mutta sitä löytyy myös kurkusta sekä genitaalialueilta. -- Hiivaongelma tarkoittaa aina immuniteettijärjestelmän ongelmaa." - Katiska
Hiiva on siis suolistoperäinen oire, jota ei siis periaatteessa vain "ilmesty" koiralle. Mutta mikä tahansa, mikä saattaa järkyttää bakteeritasapainoa, voi laukaista koirassa hiivan. Hiiva ei ole tarttuva sairaus, joten laumassa voi olla koiria, joilla on hiiva ja myös täysin terveitä koiria.
Miten hiiva todetaan?
Hiivan pääasiassa näkyvimpiä oireita on ihon punoitus ja ärsytys, korvissa saattaa haista makea, lähes "mallasmainen" tuoksu. Korvissa saattaa olla tummaa töhnää, joka voi olla joko pehmeää tai kuivaa. Koira pyrkii nuolemaan hiivasta kärsiviä tassujaan ja korvat ovat usein kosketusarat. Koirasta tulisi aina ottaa eläinlääkärillä näytteet, jotta voidaan olla varma onko kyse hiivasta.
Kuinka hiiva hoidetaan?
Hiivan hoitaminen lähtee aina ensin ruokavalion muutoksesta sekä ulkoisten oireiden lääkitsemisestä. Hiiva saa ravintonsa sokerista, eli ruoan hiilihydraateista. Jotkut koirat voivat syödä kuivaruokaa ja hiiva pysyy kurissa tiettyä nappulamerkkiä syöttämällä, kroonisemmilla hiivapotilailla siirrytään raakaruokintaan. Eliminaatiosta lisää täällä. Koiralle voidaan syöttää kuivaruokaa, joka sisältää hiivaa, sillä nämä kaksi hiivaa ovat eri sukua eivätkä siis lisää tai vähennä hiivaoireita.
Ruoan sekaan kannattaa lisätä reippaalla kädellä maitohappobakteereita, koska suolisto on retuperällä. Maitohappobakteerien tehtävä on tuottaa suolistoon hyviä bakteereita, joita esimerkiksi hiivan häätöön määrätty antibiootti on tuhonnut. Maitohappobakteereita on hyvä lisätä koiran ruokavalioon jatkuvasti, etenkin kun on kyse sitkeästä hiivasta.
Molkosan, tai halvempi versio Finnmolke, sopii hyvin annettavaksi sekä sisäisesti sekä ulkoisesti. Sitä voidaan sekoittaa loraus juomaveteen, pieni määrä ruoan joukkoon ja laimennettuna sillä voidaan pyyhkiä tassuja tai korvan pintoja. Etikkaa voi myös lisätä ruokaan pienen tilkan.
Korvia voidaan myös puhdistaa erilaisilla puhdistusaineilla: itse suosittelen etikkaa sisältäviä puhdistusnesteitä, esimerkiksi Malacetic Aural tai Avital Ear. Näistä jälkimmäinen on erittäin hyväksi todettu. Eläinlääkäriltä voi myös saada reseptin Canofite-korvatippoihin, joilla on ainakin tässä taloudessa hoidettu korvahiivaa hyvällä tuloksella.
Lähdetäänpä ensin perusasioista liikkeelle. Eli Mitä hiiva on?
"Koiran hiiva on useimmiten Candida Albicans nimisen hiivatyyppisen sienen aiheuttama infektio. C. Albicans kuuluu koiran normaaliflooraan ja esiintyy pääosin suolistossa, mutta sitä löytyy myös kurkusta sekä genitaalialueilta. -- Hiivaongelma tarkoittaa aina immuniteettijärjestelmän ongelmaa." - Katiska
Hiiva on siis suolistoperäinen oire, jota ei siis periaatteessa vain "ilmesty" koiralle. Mutta mikä tahansa, mikä saattaa järkyttää bakteeritasapainoa, voi laukaista koirassa hiivan. Hiiva ei ole tarttuva sairaus, joten laumassa voi olla koiria, joilla on hiiva ja myös täysin terveitä koiria.
Miten hiiva todetaan?
Hiivan pääasiassa näkyvimpiä oireita on ihon punoitus ja ärsytys, korvissa saattaa haista makea, lähes "mallasmainen" tuoksu. Korvissa saattaa olla tummaa töhnää, joka voi olla joko pehmeää tai kuivaa. Koira pyrkii nuolemaan hiivasta kärsiviä tassujaan ja korvat ovat usein kosketusarat. Koirasta tulisi aina ottaa eläinlääkärillä näytteet, jotta voidaan olla varma onko kyse hiivasta.
Kuinka hiiva hoidetaan?
Hiivan hoitaminen lähtee aina ensin ruokavalion muutoksesta sekä ulkoisten oireiden lääkitsemisestä. Hiiva saa ravintonsa sokerista, eli ruoan hiilihydraateista. Jotkut koirat voivat syödä kuivaruokaa ja hiiva pysyy kurissa tiettyä nappulamerkkiä syöttämällä, kroonisemmilla hiivapotilailla siirrytään raakaruokintaan. Eliminaatiosta lisää täällä. Koiralle voidaan syöttää kuivaruokaa, joka sisältää hiivaa, sillä nämä kaksi hiivaa ovat eri sukua eivätkä siis lisää tai vähennä hiivaoireita.
Ruoan sekaan kannattaa lisätä reippaalla kädellä maitohappobakteereita, koska suolisto on retuperällä. Maitohappobakteerien tehtävä on tuottaa suolistoon hyviä bakteereita, joita esimerkiksi hiivan häätöön määrätty antibiootti on tuhonnut. Maitohappobakteereita on hyvä lisätä koiran ruokavalioon jatkuvasti, etenkin kun on kyse sitkeästä hiivasta.
Molkosan, tai halvempi versio Finnmolke, sopii hyvin annettavaksi sekä sisäisesti sekä ulkoisesti. Sitä voidaan sekoittaa loraus juomaveteen, pieni määrä ruoan joukkoon ja laimennettuna sillä voidaan pyyhkiä tassuja tai korvan pintoja. Etikkaa voi myös lisätä ruokaan pienen tilkan.
Korvia voidaan myös puhdistaa erilaisilla puhdistusaineilla: itse suosittelen etikkaa sisältäviä puhdistusnesteitä, esimerkiksi Malacetic Aural tai Avital Ear. Näistä jälkimmäinen on erittäin hyväksi todettu. Eläinlääkäriltä voi myös saada reseptin Canofite-korvatippoihin, joilla on ainakin tässä taloudessa hoidettu korvahiivaa hyvällä tuloksella.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)