Rotutesti rodun tietää

Joskus taannoin kirjoittelin jo blogiin rotuhaaveita mutta eräästä blogista sattui silmiini rotutesti. Ollaanhan tätä jo täytelty useat kerrat ja naureskeltu testin ehdottamille roduille, mutta kerta kiellon päälle. Joten ei muuta kuin hakupalkkiin osoite http://www.hankikoira.fi/rotutesti ja klikkailemaan.



DOBERMANNI
No joo, miksei. Rotuun on tutustuttu monet kerrat, treffailtu kasvattajiakin ja käyty tsekkailemassa yksilöitäkin. Dobermannissa eniten ehkä tökkää riistavietti ja fakta siitä, ettei se ole samalla tavalla miellyttäjätyyppinen rotu kuten saksanpaimenkoira. Rotu kyllä miellyttää muilta osin sekä silmää että mieltä, mutta saa nähdä. Typistettynähän se olisi kaikista kaunein.

ROTTWEILER
Nätti rotu, mutta en tiedä olisko se kuitenkaan niin kiva. Rotikoitten kanssa on tullut pyörittyä nuorempana harrastusjuttujen parissa ja harrastuskoirina ne toki ovat näyttäviä sekä tekevät täysillä hommia. Mutta riittääkö se mulle, en tiedä. Jätetään nyt kuitenkin toistaiseksi pois rotulistalta.

BELGIANPAIMENKOIRA
Belgeistä ulkonäöllisesti miellyttää kaikki paitsi laekenois. Luonteellisesti malinois on aivan liian hektinen omaan käteen, grontuissa ja tervuissa on tullut törmättyä arkoihin ja yksinolo-ongelmaisiin koiriin joten no thanks. Ehkä jos saisi hiekanvärisen tervun saksanpaimenkoiran ominaisuuksilla niin piru vie se ois upee ja nätti.

SUURSNAUTSERI
Ööö hain kyllä koiraa, jonka turkinhoito hoituu mahdollisimman vähällä vaivalla. Tai no, hoituuhan se kun sen hoidattaa muilla. Suursnautseri on upean näköinen ja käyttöyksilöt ovat henkeäsalpaavan hyvännäköisiä kentällä, mutta en jotenkaan näe itseäni snautserin omistajana. Ne on niin vakavia! :D

BEAUCERON
Hitto nää on nättejä koiria, etenkin typistettynä. Käyttöominaisuuksissa tuskin valittamisen varaa, vaikkakin vartiointiviettiä sais todennäköisesti olla vähemmän. Wikipedian mukaan saalisviettiä löytyy usein vähemmän kuin muilla paimenilla, joten ehkä ei jatkoon, vaikkakin harkinnan arvoinen rotu.

BOKSERI
Bokseria oon joskus harkinnutkin. Se näyttää ensinnäkin hauskalta koiralta ja on pk-oikeudet omaava. Kaikki bokserit mitä oon tavannut, on olleet äärettömän leikkisiä ja sellaisia ns "pellejä" muiden silmissä, se ehkä tietyllä tapaa kiehtookin. Harmi vaan että Kepo ei niinkään bokserin ulkonäköä sulata, sille kun koiralla pitäis olla aina pystyt korvat...

SAKSANPAIMENKOIRA
Ois kiva tietää miksei tälle tullut täysiä palkkeja. Koen vaatimuksiini sakemannin sopivan huomattavasti paremmin kuin rotikan, suursnautserin, bokserin tai beussin, mutta menkööt. Eli todellakin, rotuvalintani on täysin oikea. Ei ole toista rotua joka olisi näin monimuotoinen ominaisuuksiltaan ja hyvännäköinen kaikin osin. <3

HOVAWART
En oo yhtäkään harrastushoffia tavannut, mutta vaikuttaa ihan kivalle rodulle. En vaan tiiä olisko mulla koskaan käyttöä tän tyyppiselle rodulle. Ehkä näyttelykoirana? :D

AUSTRALIANKARJAKOIRA
Karjis on monesti käynyt kanssa mielessä, mutta sen pieni koko ja karjakoiraluonne ei oo koskaan oikein kunnolla iskenyt. Heeleri on kuin minikarjis ja siinäkin on ihan riittävästi karjakoiraominaisuuksia...

PK & LK COLLIE
Ei. Ei nappaa ulkonäöllisesti, käyttöominaisuuksiltaan tai muutenkaan luonteeltaan.

Hiivakoira testaa: riistanugetit

Parisen viikkoa takaperin saatiin testiin viitisen kiloa nugetteja. Ei sentään kananugetteja mammalle vaan Natures:Menu Country Hunter - riistanugetteja Muffelle. Nämä huono-onniset nugetit joutuivat odottelemaan testiin pääsyä aivan liian pitkään, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.


Natures:Menu on brittiläinen, Norfolkissa sijaitseva perheyritys, joka on valmistanut koirien ja kissojen ruokia viimeiset 35 vuotta. Briteissä asuvat ovat saattaneet nähdä Natures:Menun laajan purkki- ja raakaruokaesiintymän, Suomessa valikoimaan kuuluu lähinnä teollisia valmisteita, nameja sekä muutama valmis raakaruokatuote: kaikkihan nyt tietävät esimerkiksi pehmeät lammasnamit.

Parina menneenä vuotena suurin hitti perinteisten 500g pakastepötköjen sijasta ovat olleet valmiit täys-(&"täys")ravintopullat. Ensin tuli Mush Vaisto, josta tuli korkean hintansa ja lisäravinnettomuutensa vuoksi laajalti parjattu. Tämän jälkeen Maukas tajusi markkinaraon ja kehitti täysravinnot: pötköt Innon, Kunnon ja Tarmon sekä laajan valikoiman pullia: Oiva, Mainio, Vieno ja Lempi ovat suuressa suosiossa edelleen. Mush yritti epätoivoisesti paikata jälkiänsä kehittämällä marketteihin myytäväksi Duo+. Harmi vaan että tässäkin mentiin metsään kun Duoonkin joutuu lisäämään lisiä. Nähtäväksi jää, kehitteleeko Mush jossakin vaiheessa oikeasti toimivan täysraakaravinnon.


Täysravinto-nimikkeestään huolimatta nämä nugetit eivät ole täysin täysravintoja. Niihin on lisätty muutama vitamiini (per kg: A-vitamiini 1000iu, D-vitamiini 100iu, E-vitamiini 14mg, Sinkkisulfaatti 50mg, Rautasulfaatti 20mg; Kuparisulfaatti 7,2mg, Kalsiumjodaatti 0,4mg, Seleeni 8.6 mg), mutta päästäkseen optimiin 40kg koiran kanssa joutuisi nugetteja syöttämään järkyttäviä määriä. Helpomalla pääsee kun lisää kaikki tarvittavat lisät suoraan purkista (eli meilläkin vain D & sinkki). Sellaiselle omistajalle jota optimi ei kiinnosta tai halutaan päästä helpolla esim. reissussa niin nämä palvelevat erinomaisesti.


No miltä nämä nugetit sitten vaikuttivat? Olin positiivisesti yllättynyt näiden koostumuksesta! Tuotesisältöhän sanoo "Hirvi (80%), Herneitä (4%), Lanttu (4%), Porkkanoita (4%), Mustikat (4%), Merileva (1%), Pinaatti (1%) Yuccauute,Vihreäteeuute, Viinirypälesiemenuute, Dikalsiumfosfaattia.". Muffen hiivailutaipumuksien takia olin ollut hieman skeptinen tuotteen soveltuvuudesta, etenkin kun ruoassa on paljon hiilareita sisältäviä herneitä ja porkkanoita. Pakkasessa ollessaan näitä saa vähän kolistella että saa riittävän määrän sulamaan. Varsinaisena ruokana en näitä ole syöttänyt, vaan nimenomaan muun ruoan ohessa. Sulana nugetit pitävät erinomaisesti muotonsa ja niitä on helppo nostaa sorminkin. Väri ja tuoksu ei ehkä ihan ole omaan nenään sopiva :--D


Päivän ateria. Kupissa siis luutonta ja luullista poroa, nugetteja, silakkafile ja lisät (sinkki, mhb, kalaöljykapselit). Vaikka nugetit ovat kohtuullisen vähärasvaisia (8%), tuli nopeasti huomattua etteivät ne sovi Muffelle ainakaan kalan kanssa syötettäviksi. Kala + muutama nugetti aiheutti närästyksen, mutta nugetit yksinään muun ruoan kanssa eivät. Maistuvuus on ollut erittäin hyvä, sekä jäisenä että pakasteena. Eikä koiraa tunnu haittaavan vaikka saisi pelkkiä nugetteja ruoaksi... Hintaa yhdelle pussille tulee 6,50€, mikä on minusta kohtuullinen hinta riistapohjaiseksi ruoaksi.


Viimeksi kirjoitetussa postauksessa kirjoittelin että Jesse aloitti Avital Flexin syöttämisen. Aluksi varpaiden pureksiminen väheni, mutta nyt se on palannut takaisin. Täytyy alkaa suunnittelemaan kissin lonkkien kuvausta, jos sieltä vaikka löytyisi syy jalkojen puremiseen. Ei se tokikaan niin paljon syö jalkojaan kuin ennen, mutta pureksii kuitenkin.

Tässä kuussa käytiin jälleen hierojalla Rentoveikolla. Viimeksi saatiin ohjeeksi peruutella ja muutenkin käyttää paljon takajalkoja. Muffen suurimmat murheenkryynit ovat olleet oikeassa takareidessä eli pussihousujen kohdalla sekä saman jalan kintereen ja käpälän välisessä alueessa. Kintereessä tuntuu kovettunut laatta mitä epäiltiin tulevaksi nivelrikoksi ja sitä on nyt hierottu ankarasti joka kerralla. Pikkuisen se on höllääntynyt, eli mielenkiinnolla ootellaan mitä sieltä tulee. Ekalla kerralla käydessä koko koira oli aivan jumissa etuosasta aivan taakse mutta nyt alkaa takapääkin olemaan ok. Muffen selässä on spondyloosista johtuva silloittuma mikä on viimeisen vuoden sisään siihen noussut. Silittäessä silloittuma tuntuu selkärankaa pitkin mentäessä mutta toistaiseksi se ei ole vaivannut koiraa suuremmin. Kotiohjeeksi saatiin tällä kertaa lisää peruuttelua ja jalkojen venyttelemistä.

Nyt täytyypi lähteä valmistelemaan lähtöä Showlink Pets-messuille jotka järjestetään Jyväskylän Paviljongissa yhdessä Ruoka-, Viini- ja Kirjamessujen yhteydessä. Tulehan nykäisemään hihasta jos nähdään! :)

Mitä nirsolle koiralle kuppiin

Nirsous on asia, jota vihaan ylitse kaiken.

Kun minulta pyydetään apua ruokinnan kanssa, noin 10% kaikista ongelmista pyörii nirsouden ympärillä. Klassinen tapaus on 2-5 vuotias (rotu)koira, joka on elämänsä aikana syönyt seitsemää eri ruokamerkkiä. Ruokaan on lisätty raejuustoa, kotiruoan jämiä, öljyä, lihaa, riisiä, piimää ja märkäruokaa. Parhaimmassa tapauksessa kissan märkäruokaa. Koira syö hyvin ensimmäisen viikon verran, sen jälkeen alkaa kuppiin jäämään ruokaa kunnes puolet tai jopa kaikki jää. Kupista voidaan myös valikoida ne maistuvimmat ruoka-aineet.

Minusta nirsous on pääasiassa aina itseaiheutettua, poisluettuna tietysti sairaat koirat joiden syömättömyys johtuu muista asioista kun suoranaisesta nirsoilusta. Useimmiten nirsoilua esiintyy ensikoirien omistajilla sekä yhden koiran talouksissa: useamman koiran laumoissa myös kokemusta on kertynyt eri yksilöistä ja nirsoilulle ei anneta tilaa. Suuressa laumassa ruokinta on aina riskitilanne jolloin ruokinta pyritään tekemään nopeasti ja tehokkaasti. Jokainen syö ja se kuka ei syö, on ilman. Ja jos ei oma ruoka maistu, joku muu sen kyllä syö. Paras tapa suojella omaa ruokaansa on syödä se nopeasti.

Koira ei tapa itseään ruokakupin ääreen. Jos se on tottunut saamaan ruoan seassa jotakin "parempaa" aina kun se ei syö normaalia ruokaansa, se oppii nopeasti pompottamaan omistajaansa. "Jos en syö näitä nappuloita niin saan mukaan raejuustoa tai jotakin muuta hyvää" - koirat eivät ole typeriä. Osalla koirista ei välttämättä edes ole riittävästi nälkää. Tällöin kyseeseen voisi tulla ruokamäärän vähentäminen ja ruokinnan siirtäminen kerran päivässsä ruokintaan. Tämä auttaa usein myös tyhjän mahan oksentelijoita.

Nirson koiran opettaminen takaisin ahneen kirjoihin on hankalaa. Se vaatii pitkäjänteisyyttä, sillä kaikista pahoista tavoista poisoppiminen vie aikaa. Ensin pitää varmistua, ettei nirsous johdu mistään sairaudesta tai närästyksestä. Koiralle on suositeltavaa antaa paastopäivä, siirtyä kerran päivässä ruokintaan sekä liikuttaa sitä runsaasti. Tämän jälkeen lyödään kuppi eteen ruokaa ja 10 minuuttia aikaa syödä. Jos kuppiin ei kosketa ollenkaan tai siltä noustaan useammin kuin kerran, otetaan kuppi pois ja kokeillaan seuraavana päivänä uudestaan. Legenda kertoo että erään herran koira oli 12 päivää syömättä kunnes ruoka alkoi maittamaan.

Muffe oli aikanaan poroa kohtaan hyvin nyrpeä. Se söi hyvin pitkin hampain annoksensa, mutta syöminen oli hidasta (keskimäärin 10 min) ja koira poistui kupilta moneen otteeseen. Poron maksa taasen aiheutti Muffessa lähestulkoon oksennusreaktion. Se oli neljä päivää syömättä koska annoksen päällä oli maksaa. Viidentenä päivänä se söi kaiken muun paitsi maksan. Kuudentena päivänä meni hermo ja dumppasin maksan väkisin kurkkuun ja pakotin nielaisemaan. Tämän jälkeen syötiin 8 viikkoa putkeen maksa-annos pakotettuna kerran viikossa. Kahdeksan viikon jälkeen Muffe söi maksan käskytettynä: tiesihän se mitä tuleman piti jos maksaa ei syö. Seuraava kuukausi mentiin käskytetyllä syönnillä. Sen jälkeen se alkoi pitämään maksasta ja nykyään maksaherkut ovat parasta, mitä Muffe tietää. Nykyään ruoka-annoksen syömiseen menee alle minuutti.

Ruokaa ei saa enää itsestäänselvyytenä, vaan sen eteen pitää tehdä töitä. Reipas vapaana juoksentelu, koirapuistossa kirmailu, tottis, jälki tai mikä tahansa henkisesti väsyttävä koitos on koiralle hyväksi kun haetaan nälkää. Nirppanokkia ei pidä tukea.