Rotutesti rodun tietää

Joskus taannoin kirjoittelin jo blogiin rotuhaaveita mutta eräästä blogista sattui silmiini rotutesti. Ollaanhan tätä jo täytelty useat kerrat ja naureskeltu testin ehdottamille roduille, mutta kerta kiellon päälle. Joten ei muuta kuin hakupalkkiin osoite http://www.hankikoira.fi/rotutesti ja klikkailemaan.



DOBERMANNI
No joo, miksei. Rotuun on tutustuttu monet kerrat, treffailtu kasvattajiakin ja käyty tsekkailemassa yksilöitäkin. Dobermannissa eniten ehkä tökkää riistavietti ja fakta siitä, ettei se ole samalla tavalla miellyttäjätyyppinen rotu kuten saksanpaimenkoira. Rotu kyllä miellyttää muilta osin sekä silmää että mieltä, mutta saa nähdä. Typistettynähän se olisi kaikista kaunein.

ROTTWEILER
Nätti rotu, mutta en tiedä olisko se kuitenkaan niin kiva. Rotikoitten kanssa on tullut pyörittyä nuorempana harrastusjuttujen parissa ja harrastuskoirina ne toki ovat näyttäviä sekä tekevät täysillä hommia. Mutta riittääkö se mulle, en tiedä. Jätetään nyt kuitenkin toistaiseksi pois rotulistalta.

BELGIANPAIMENKOIRA
Belgeistä ulkonäöllisesti miellyttää kaikki paitsi laekenois. Luonteellisesti malinois on aivan liian hektinen omaan käteen, grontuissa ja tervuissa on tullut törmättyä arkoihin ja yksinolo-ongelmaisiin koiriin joten no thanks. Ehkä jos saisi hiekanvärisen tervun saksanpaimenkoiran ominaisuuksilla niin piru vie se ois upee ja nätti.

SUURSNAUTSERI
Ööö hain kyllä koiraa, jonka turkinhoito hoituu mahdollisimman vähällä vaivalla. Tai no, hoituuhan se kun sen hoidattaa muilla. Suursnautseri on upean näköinen ja käyttöyksilöt ovat henkeäsalpaavan hyvännäköisiä kentällä, mutta en jotenkaan näe itseäni snautserin omistajana. Ne on niin vakavia! :D

BEAUCERON
Hitto nää on nättejä koiria, etenkin typistettynä. Käyttöominaisuuksissa tuskin valittamisen varaa, vaikkakin vartiointiviettiä sais todennäköisesti olla vähemmän. Wikipedian mukaan saalisviettiä löytyy usein vähemmän kuin muilla paimenilla, joten ehkä ei jatkoon, vaikkakin harkinnan arvoinen rotu.

BOKSERI
Bokseria oon joskus harkinnutkin. Se näyttää ensinnäkin hauskalta koiralta ja on pk-oikeudet omaava. Kaikki bokserit mitä oon tavannut, on olleet äärettömän leikkisiä ja sellaisia ns "pellejä" muiden silmissä, se ehkä tietyllä tapaa kiehtookin. Harmi vaan että Kepo ei niinkään bokserin ulkonäköä sulata, sille kun koiralla pitäis olla aina pystyt korvat...

SAKSANPAIMENKOIRA
Ois kiva tietää miksei tälle tullut täysiä palkkeja. Koen vaatimuksiini sakemannin sopivan huomattavasti paremmin kuin rotikan, suursnautserin, bokserin tai beussin, mutta menkööt. Eli todellakin, rotuvalintani on täysin oikea. Ei ole toista rotua joka olisi näin monimuotoinen ominaisuuksiltaan ja hyvännäköinen kaikin osin. <3

HOVAWART
En oo yhtäkään harrastushoffia tavannut, mutta vaikuttaa ihan kivalle rodulle. En vaan tiiä olisko mulla koskaan käyttöä tän tyyppiselle rodulle. Ehkä näyttelykoirana? :D

AUSTRALIANKARJAKOIRA
Karjis on monesti käynyt kanssa mielessä, mutta sen pieni koko ja karjakoiraluonne ei oo koskaan oikein kunnolla iskenyt. Heeleri on kuin minikarjis ja siinäkin on ihan riittävästi karjakoiraominaisuuksia...

PK & LK COLLIE
Ei. Ei nappaa ulkonäöllisesti, käyttöominaisuuksiltaan tai muutenkaan luonteeltaan.

Hiivakoira testaa: riistanugetit

Parisen viikkoa takaperin saatiin testiin viitisen kiloa nugetteja. Ei sentään kananugetteja mammalle vaan Natures:Menu Country Hunter - riistanugetteja Muffelle. Nämä huono-onniset nugetit joutuivat odottelemaan testiin pääsyä aivan liian pitkään, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.


Natures:Menu on brittiläinen, Norfolkissa sijaitseva perheyritys, joka on valmistanut koirien ja kissojen ruokia viimeiset 35 vuotta. Briteissä asuvat ovat saattaneet nähdä Natures:Menun laajan purkki- ja raakaruokaesiintymän, Suomessa valikoimaan kuuluu lähinnä teollisia valmisteita, nameja sekä muutama valmis raakaruokatuote: kaikkihan nyt tietävät esimerkiksi pehmeät lammasnamit.

Parina menneenä vuotena suurin hitti perinteisten 500g pakastepötköjen sijasta ovat olleet valmiit täys-(&"täys")ravintopullat. Ensin tuli Mush Vaisto, josta tuli korkean hintansa ja lisäravinnettomuutensa vuoksi laajalti parjattu. Tämän jälkeen Maukas tajusi markkinaraon ja kehitti täysravinnot: pötköt Innon, Kunnon ja Tarmon sekä laajan valikoiman pullia: Oiva, Mainio, Vieno ja Lempi ovat suuressa suosiossa edelleen. Mush yritti epätoivoisesti paikata jälkiänsä kehittämällä marketteihin myytäväksi Duo+. Harmi vaan että tässäkin mentiin metsään kun Duoonkin joutuu lisäämään lisiä. Nähtäväksi jää, kehitteleeko Mush jossakin vaiheessa oikeasti toimivan täysraakaravinnon.


Täysravinto-nimikkeestään huolimatta nämä nugetit eivät ole täysin täysravintoja. Niihin on lisätty muutama vitamiini (per kg: A-vitamiini 1000iu, D-vitamiini 100iu, E-vitamiini 14mg, Sinkkisulfaatti 50mg, Rautasulfaatti 20mg; Kuparisulfaatti 7,2mg, Kalsiumjodaatti 0,4mg, Seleeni 8.6 mg), mutta päästäkseen optimiin 40kg koiran kanssa joutuisi nugetteja syöttämään järkyttäviä määriä. Helpomalla pääsee kun lisää kaikki tarvittavat lisät suoraan purkista (eli meilläkin vain D & sinkki). Sellaiselle omistajalle jota optimi ei kiinnosta tai halutaan päästä helpolla esim. reissussa niin nämä palvelevat erinomaisesti.


No miltä nämä nugetit sitten vaikuttivat? Olin positiivisesti yllättynyt näiden koostumuksesta! Tuotesisältöhän sanoo "Hirvi (80%), Herneitä (4%), Lanttu (4%), Porkkanoita (4%), Mustikat (4%), Merileva (1%), Pinaatti (1%) Yuccauute,Vihreäteeuute, Viinirypälesiemenuute, Dikalsiumfosfaattia.". Muffen hiivailutaipumuksien takia olin ollut hieman skeptinen tuotteen soveltuvuudesta, etenkin kun ruoassa on paljon hiilareita sisältäviä herneitä ja porkkanoita. Pakkasessa ollessaan näitä saa vähän kolistella että saa riittävän määrän sulamaan. Varsinaisena ruokana en näitä ole syöttänyt, vaan nimenomaan muun ruoan ohessa. Sulana nugetit pitävät erinomaisesti muotonsa ja niitä on helppo nostaa sorminkin. Väri ja tuoksu ei ehkä ihan ole omaan nenään sopiva :--D


Päivän ateria. Kupissa siis luutonta ja luullista poroa, nugetteja, silakkafile ja lisät (sinkki, mhb, kalaöljykapselit). Vaikka nugetit ovat kohtuullisen vähärasvaisia (8%), tuli nopeasti huomattua etteivät ne sovi Muffelle ainakaan kalan kanssa syötettäviksi. Kala + muutama nugetti aiheutti närästyksen, mutta nugetit yksinään muun ruoan kanssa eivät. Maistuvuus on ollut erittäin hyvä, sekä jäisenä että pakasteena. Eikä koiraa tunnu haittaavan vaikka saisi pelkkiä nugetteja ruoaksi... Hintaa yhdelle pussille tulee 6,50€, mikä on minusta kohtuullinen hinta riistapohjaiseksi ruoaksi.


Viimeksi kirjoitetussa postauksessa kirjoittelin että Jesse aloitti Avital Flexin syöttämisen. Aluksi varpaiden pureksiminen väheni, mutta nyt se on palannut takaisin. Täytyy alkaa suunnittelemaan kissin lonkkien kuvausta, jos sieltä vaikka löytyisi syy jalkojen puremiseen. Ei se tokikaan niin paljon syö jalkojaan kuin ennen, mutta pureksii kuitenkin.

Tässä kuussa käytiin jälleen hierojalla Rentoveikolla. Viimeksi saatiin ohjeeksi peruutella ja muutenkin käyttää paljon takajalkoja. Muffen suurimmat murheenkryynit ovat olleet oikeassa takareidessä eli pussihousujen kohdalla sekä saman jalan kintereen ja käpälän välisessä alueessa. Kintereessä tuntuu kovettunut laatta mitä epäiltiin tulevaksi nivelrikoksi ja sitä on nyt hierottu ankarasti joka kerralla. Pikkuisen se on höllääntynyt, eli mielenkiinnolla ootellaan mitä sieltä tulee. Ekalla kerralla käydessä koko koira oli aivan jumissa etuosasta aivan taakse mutta nyt alkaa takapääkin olemaan ok. Muffen selässä on spondyloosista johtuva silloittuma mikä on viimeisen vuoden sisään siihen noussut. Silittäessä silloittuma tuntuu selkärankaa pitkin mentäessä mutta toistaiseksi se ei ole vaivannut koiraa suuremmin. Kotiohjeeksi saatiin tällä kertaa lisää peruuttelua ja jalkojen venyttelemistä.

Nyt täytyypi lähteä valmistelemaan lähtöä Showlink Pets-messuille jotka järjestetään Jyväskylän Paviljongissa yhdessä Ruoka-, Viini- ja Kirjamessujen yhteydessä. Tulehan nykäisemään hihasta jos nähdään! :)

Rotuhaaveita

Facebookissa on pyörinyt viime viikon "Minkä rodun ottaisit" - haaste. Aihetta käsiteltiin alkuvuonna jo Partojen Pakinat-blogissa, josta idea jäi hautumaan mieleeni. Nyt kun on märkää, kylmää ja pimeää, on hyvä istahtaa läppärin ääreen ja valottaa omia rotuhaaveita. Kenties jonkun näistä joskus saisin omaksikin? ;)

FCI 1: LAMMAS- JA KARJAKOIRAT (PAITSI SVEITSINPAIMENKOIRAT)
Kliseisesti voin aloittaa listani sanomalla että saksanpaimenkoira on mulle ollut aina se kaikkein rakkain rotu. Haaveilin rodusta peräti 15 vuotta ennenkuin sain käsiini Muffen (joka ei kylläkään vastannut toiveitani mutta ei nyt mennä siihen). Saksanpaimenkoirassa minua viehättää sen ulkomuodon lisäksi luonne- ja käyttöominaisuudet. Harvassa koirassa on ulkonäön lisäksi tasapainoinen paimenkoiraluonne, helppo koulutettavuus ja ominaisuudet riittävät melkeinpä mihin tahansa lajiin.

Muita ykkösryhmäläisia suosikkeja on mm. beauceron, australiankarjakoira sekä lancashire heeler. Heeleri löytyy jo omasta lähipiiristä ja täytyy sanoa että pikkukoiraksi siinä on ihan helkkaristi ruutia ja ominaisuuksia vaikka muille jakaa. Sileäkarvainen collie on myös joskus käynyt mielessä, mutta en miellä sitä niin kovaksi harrastuskoiraksi että kiinnostuisin siitä harrastus- tai omistamismielessä.

FCI 2: PINSERIT, SNAUTSERIT, MOLOSSITYYPPISET JA SVEITSINPAIMENKOIRAT
Kakkosryhmässä ei sellaisia ns "ultimatesuosikkeja" löydy, vaikkakin ryhmässä on muutama sellainen koira, joita voisin meillekin kuvitella. Keskikokoinen snautseri p&s värisenä miellyttäisi silmää, mutta sen turkinhoito ja luonneominaisuudet eivät välttämättä ole sitä mitä haen. Bokseri tai dobermanni voisi olla kooltaan sekä luonteeltaan meille sopivia, enemmän ehkä bokseri miellyttää silmää. Kepon puolesta meillä voisi joskus asua tanskandoggi, mua taas miellyttää enemmän isosveitsinpaimenkoira, hovawart, englanninbulldoggi ja napolinmastiffi. Tai miksei mastiffeistakin bullmastiffi. Jotenkaan en kuitenkaan osaisi kuvitella itseäni molossirodun omistajana, joten nämä rodut jäävät hyvin suurella todennäköisyydellä pelkäksi haaveeksi.

FCI 3: TERRIERIT
Isoista ja keskikokoisista terriereistä minua kiehtoo erityisesti airedalenterrieri, mutta terriereille tyypilliseen tapaan trimmattava turkki ei taasen yhtään. En ole juurikaan terrieri-ihminen Keposta puhumattakaan, mutta airis on "perusterriereistä" se "ainut oikea" vaihtoehto. Kun taas mennään toiseen ääripäähän turkinlaadun ja koon puolesta, vie terrieriryhmän voiton silkkiterrieri pienellä koollaan, perusystävällisellä luonteellaan sekä helpolla turkinhoidollaan. Naapurissani asui aikanaan silkkiterrieri, mikä oli ehkä paikkakunnan kiltein koira.

FCI 4: MÄYRÄKOIRAT
Toisin kuin Kepo, en ole yhtään mäyräkoiraihmisiä. Vaikka Kaiserschnauzersien Vieno on kiva luonteeltaan, en osaa kuvitella itseäni pikkuisen maastonakin kanssa lenkille. Kokemukseni mäyräkoirista on lähestulkoon aina negatiivinen, ne räkyttävät ja vetävät itsensä hengiltä pienissä valjaissaan ja mäyräkoirahalvaus iskee ennenkuin koira täyttää kymmenen :D Kyllä, olen ennakkoluuloinen.

Jos mäyräkoiraryhmästä pitäisi jokin muunnos valita, valintani olisi normaalikokoinen, lyhytkarvainen mäyräkoira. Ihan vain puhtaasti ulkonäköseikkojen vuoksi: sitä ei tarvitsisi trimmata, se olisi suurin mäyräkoirista ja sen karvaa ei tarvitsisi siistiä. Tietysti mäyräkoirissa on sekin hyvä puoli, että ne eivät yletä pöydille.

FCI 5: PYSTYKORVAT JA ALKUKANTAISET KOIRAT
Vitosryhmästä minulta ei löydy (yllätys yllätys) suurta suosikkia. Suvussamme ei ole koskaan ollut koirallisia metsästäjiä (vaikka metsästystaustaa löytyykin), eli minulla ei ole isovanhempia joiden luota löytyisi Tessu-niminen suomenpystykorva. Metsästyskoirat eivät varsinaisesti ole mieleeni johtuen niiden huonosta sopivuudesta muihin lajeihin tai kotikoiraksi, mutta kyllä täältäkin muutama mukiinmenevä koira löytyy...

Lapinporokoira on ehkä ensimmäinen suosikki, mitä tulee ryhmästä vastaan. Tähän saattaa olla syynä suuri näyttelytähti Suukkosuun Shamaani tai Salme Mujusen upeat Tuulenkuun-kasvatit. Lapinporokoira saattaisi rotuna olla sellainen, minkä huolisin kotiini harrastuskoiran virkaa pitämään. Harmikseni suurin osa lapinporokoirista on muodottomia, lihavia möykkyjä - harvoin näkee virtaviivaista, kevyttä lapinporokoiraa. Mutta sitten kun niitä näkyy niin voi herranjumala! <3 Muita rotuja, jotka miellyttävät silmää on mm. faaraokoira ja amerikanakita, tosin kumpikaan ei sovi meille luonteidensa vuoksi.

FCI 6: AJAVAT JA JÄLJESTÄVÄT KOIRAT
Vaikkei heti niin kuvittelisikaan, löytyy kutosryhmästä minua miellyttäviä koiria muutama kappale. Jos vitosryhmästä löytyy todella huonosti kivoja rotuja niin kutosesta niitä löytyy huomattavasti enemmän! Aloitetaan lempparikutosryhmäläisestä eli vihikoirasta. Vihi miellyttää minua sekä ulkonäöllisesti sekä luonteellisesti: se on kutakuinkin off-tilassa ennen duunia, mutta työskennellessään se on väsymätön ja tarmokas. Kun näkee vihikoiran työssään, on hankala enää katsoa muita rotuja samalla silmällä. Sen jäljestyskyvyt ovat niin omaa luokkaansa että harva kykenee samaan. Vihikoiran "sukulainen" pesukarhukoira eli coonhound on myös kiva, mutta en ole varma sen luonteen sopivuudesta meille.

Pikku-vihi eli basset hound on myös käynyt mielessä, mutta sen selkäongelmat ja -viat ovat saaneet minua perääntymään. Baijerinvuoristovihikoira sekä hannoverinvihikoira ovat myös varteenotettavia jäljestäviä rotuja, mutta niiden saatavuus on Suomessa heikko. Dalmantiankoira on ollut harkintalistallamme, mutta uraattikivitaipumus on asia minkä vuoksi rotua pitää vielä pohtia.

FCI 7: KANAKOIRAT
Oi, kanakoirat <3 Kanakoirista ehkä all-time-favorite rotu on ehdottomasti bracco italiano. Se on ulkomuodoltaan ja luonteeltaan miellyttävä, mutta sen terveysongelmat ja meidän metsästämättömyys ovat este rodun hankinnalle. Lyhytkarvainen saksanseisoja on upea näky sekä kehässä että metsällä, mutta sen harrasteominaisuudet eivät riitä muihin lajeihin yhtä hyvin. Lisäksi sen vilkkaus voi olla meille liikaa.

Ja pakko myöntää, pointteri sekä punainen irlanninsetteri on niin kauniita rotuja, joista pidän todella paljon. Kanakoirien ainut vika on se, että me ei tosiaan metsästetä (vielä). Ken tietää jos kuume saada bracco on joskus liian suuri ja rupean harrastamaan metsästystä...

FCI 8: NOUTAJAT, YLÖSAJAVAT KOIRAT JA VESIKOIRAT
Tässä ryhmässä on melkein helpompi luetella rodut, joista en pidä. Noutajista ykköspaikan vie käyttölinjainen labradorinnoutaja, vanavedessään kultainennoutaja. Kepo kieltäytyy kultsusta koska se on "liian yleinen", mutta labbista ollaan joskus harkittu. Niissä on silti muutama "ominaisuus", joista en ole varma pidänkö vai enkö - tämän takia sitä ollaankin harkittu ja paljon.

Spanieleista cockerspanieli, englanninspringerspanieli sekä fieldspanieli ovat kivoja rotuja, mutta niiden turkinhoito on meille ainakin tässä vaiheessa liikaa. Jos minulla olisi taitoa ja jaksamusta pitää näin työläitä turkkeja, niin meillä olisi enkkusprinkkuja useampikin :D

FCI 9: SEURAKOIRAT JA KÄÄPIÖKOIRAT
Ysiryhmästä ei niinkään suosikkeja löydy, sillä kääpiökoirat eivät ole minun mieleeni, Kepon mieleen vielä vähemmän. Silti hätätapauksessa meille saattaisi sopia perhoskoira, kromföhrländer tai ranskanbulldoggi. Näistä kolmesta mieluiten ottaisin ehkä kromföhrländerin, sillä se olisi kokonsa puolestakin suurin ja käyttötarkoituksiini sopivin.

FCI 10: VINTTIKOIRAT
Jos mulla olisi aikaa, rahaa ja jaksamista, vastaukseni olisi ehdoton afgaaninvinttikoira. Kauniimpaa vinttaria saa hakea, sillä afgaani on niiiiiin tyylikäs näky kotona ja kehässä. Mutta koska mulla ei ole mitään noista kolmesta mainitusta asiasta, valintani on irlanninsusikoira. Olen muutaman irliksen tavannut ja niiden rauhallisuus, koko ja yleisilme ovat tehneet minuun suuren vaikutuksen. Ainut miinus tulee siitä, ettei tuon kokoinen vasikka mahdu autoon :D