Rotuhaaveita

Facebookissa on pyörinyt viime viikon "Minkä rodun ottaisit" - haaste. Aihetta käsiteltiin alkuvuonna jo Partojen Pakinat-blogissa, josta idea jäi hautumaan mieleeni. Nyt kun on märkää, kylmää ja pimeää, on hyvä istahtaa läppärin ääreen ja valottaa omia rotuhaaveita. Kenties jonkun näistä joskus saisin omaksikin? ;)

FCI 1: LAMMAS- JA KARJAKOIRAT (PAITSI SVEITSINPAIMENKOIRAT)
Kliseisesti voin aloittaa listani sanomalla että saksanpaimenkoira on mulle ollut aina se kaikkein rakkain rotu. Haaveilin rodusta peräti 15 vuotta ennenkuin sain käsiini Muffen (joka ei kylläkään vastannut toiveitani mutta ei nyt mennä siihen). Saksanpaimenkoirassa minua viehättää sen ulkomuodon lisäksi luonne- ja käyttöominaisuudet. Harvassa koirassa on ulkonäön lisäksi tasapainoinen paimenkoiraluonne, helppo koulutettavuus ja ominaisuudet riittävät melkeinpä mihin tahansa lajiin.

Muita ykkösryhmäläisia suosikkeja on mm. beauceron, australiankarjakoira sekä lancashire heeler. Heeleri löytyy jo omasta lähipiiristä ja täytyy sanoa että pikkukoiraksi siinä on ihan helkkaristi ruutia ja ominaisuuksia vaikka muille jakaa. Sileäkarvainen collie on myös joskus käynyt mielessä, mutta en miellä sitä niin kovaksi harrastuskoiraksi että kiinnostuisin siitä harrastus- tai omistamismielessä.

FCI 2: PINSERIT, SNAUTSERIT, MOLOSSITYYPPISET JA SVEITSINPAIMENKOIRAT
Kakkosryhmässä ei sellaisia ns "ultimatesuosikkeja" löydy, vaikkakin ryhmässä on muutama sellainen koira, joita voisin meillekin kuvitella. Keskikokoinen snautseri p&s värisenä miellyttäisi silmää, mutta sen turkinhoito ja luonneominaisuudet eivät välttämättä ole sitä mitä haen. Bokseri tai dobermanni voisi olla kooltaan sekä luonteeltaan meille sopivia, enemmän ehkä bokseri miellyttää silmää. Kepon puolesta meillä voisi joskus asua tanskandoggi, mua taas miellyttää enemmän isosveitsinpaimenkoira, hovawart, englanninbulldoggi ja napolinmastiffi. Tai miksei mastiffeistakin bullmastiffi. Jotenkaan en kuitenkaan osaisi kuvitella itseäni molossirodun omistajana, joten nämä rodut jäävät hyvin suurella todennäköisyydellä pelkäksi haaveeksi.

FCI 3: TERRIERIT
Isoista ja keskikokoisista terriereistä minua kiehtoo erityisesti airedalenterrieri, mutta terriereille tyypilliseen tapaan trimmattava turkki ei taasen yhtään. En ole juurikaan terrieri-ihminen Keposta puhumattakaan, mutta airis on "perusterriereistä" se "ainut oikea" vaihtoehto. Kun taas mennään toiseen ääripäähän turkinlaadun ja koon puolesta, vie terrieriryhmän voiton silkkiterrieri pienellä koollaan, perusystävällisellä luonteellaan sekä helpolla turkinhoidollaan. Naapurissani asui aikanaan silkkiterrieri, mikä oli ehkä paikkakunnan kiltein koira.

FCI 4: MÄYRÄKOIRAT
Toisin kuin Kepo, en ole yhtään mäyräkoiraihmisiä. Vaikka Kaiserschnauzersien Vieno on kiva luonteeltaan, en osaa kuvitella itseäni pikkuisen maastonakin kanssa lenkille. Kokemukseni mäyräkoirista on lähestulkoon aina negatiivinen, ne räkyttävät ja vetävät itsensä hengiltä pienissä valjaissaan ja mäyräkoirahalvaus iskee ennenkuin koira täyttää kymmenen :D Kyllä, olen ennakkoluuloinen.

Jos mäyräkoiraryhmästä pitäisi jokin muunnos valita, valintani olisi normaalikokoinen, lyhytkarvainen mäyräkoira. Ihan vain puhtaasti ulkonäköseikkojen vuoksi: sitä ei tarvitsisi trimmata, se olisi suurin mäyräkoirista ja sen karvaa ei tarvitsisi siistiä. Tietysti mäyräkoirissa on sekin hyvä puoli, että ne eivät yletä pöydille.

FCI 5: PYSTYKORVAT JA ALKUKANTAISET KOIRAT
Vitosryhmästä minulta ei löydy (yllätys yllätys) suurta suosikkia. Suvussamme ei ole koskaan ollut koirallisia metsästäjiä (vaikka metsästystaustaa löytyykin), eli minulla ei ole isovanhempia joiden luota löytyisi Tessu-niminen suomenpystykorva. Metsästyskoirat eivät varsinaisesti ole mieleeni johtuen niiden huonosta sopivuudesta muihin lajeihin tai kotikoiraksi, mutta kyllä täältäkin muutama mukiinmenevä koira löytyy...

Lapinporokoira on ehkä ensimmäinen suosikki, mitä tulee ryhmästä vastaan. Tähän saattaa olla syynä suuri näyttelytähti Suukkosuun Shamaani tai Salme Mujusen upeat Tuulenkuun-kasvatit. Lapinporokoira saattaisi rotuna olla sellainen, minkä huolisin kotiini harrastuskoiran virkaa pitämään. Harmikseni suurin osa lapinporokoirista on muodottomia, lihavia möykkyjä - harvoin näkee virtaviivaista, kevyttä lapinporokoiraa. Mutta sitten kun niitä näkyy niin voi herranjumala! <3 Muita rotuja, jotka miellyttävät silmää on mm. faaraokoira ja amerikanakita, tosin kumpikaan ei sovi meille luonteidensa vuoksi.

FCI 6: AJAVAT JA JÄLJESTÄVÄT KOIRAT
Vaikkei heti niin kuvittelisikaan, löytyy kutosryhmästä minua miellyttäviä koiria muutama kappale. Jos vitosryhmästä löytyy todella huonosti kivoja rotuja niin kutosesta niitä löytyy huomattavasti enemmän! Aloitetaan lempparikutosryhmäläisestä eli vihikoirasta. Vihi miellyttää minua sekä ulkonäöllisesti sekä luonteellisesti: se on kutakuinkin off-tilassa ennen duunia, mutta työskennellessään se on väsymätön ja tarmokas. Kun näkee vihikoiran työssään, on hankala enää katsoa muita rotuja samalla silmällä. Sen jäljestyskyvyt ovat niin omaa luokkaansa että harva kykenee samaan. Vihikoiran "sukulainen" pesukarhukoira eli coonhound on myös kiva, mutta en ole varma sen luonteen sopivuudesta meille.

Pikku-vihi eli basset hound on myös käynyt mielessä, mutta sen selkäongelmat ja -viat ovat saaneet minua perääntymään. Baijerinvuoristovihikoira sekä hannoverinvihikoira ovat myös varteenotettavia jäljestäviä rotuja, mutta niiden saatavuus on Suomessa heikko. Dalmantiankoira on ollut harkintalistallamme, mutta uraattikivitaipumus on asia minkä vuoksi rotua pitää vielä pohtia.

FCI 7: KANAKOIRAT
Oi, kanakoirat <3 Kanakoirista ehkä all-time-favorite rotu on ehdottomasti bracco italiano. Se on ulkomuodoltaan ja luonteeltaan miellyttävä, mutta sen terveysongelmat ja meidän metsästämättömyys ovat este rodun hankinnalle. Lyhytkarvainen saksanseisoja on upea näky sekä kehässä että metsällä, mutta sen harrasteominaisuudet eivät riitä muihin lajeihin yhtä hyvin. Lisäksi sen vilkkaus voi olla meille liikaa.

Ja pakko myöntää, pointteri sekä punainen irlanninsetteri on niin kauniita rotuja, joista pidän todella paljon. Kanakoirien ainut vika on se, että me ei tosiaan metsästetä (vielä). Ken tietää jos kuume saada bracco on joskus liian suuri ja rupean harrastamaan metsästystä...

FCI 8: NOUTAJAT, YLÖSAJAVAT KOIRAT JA VESIKOIRAT
Tässä ryhmässä on melkein helpompi luetella rodut, joista en pidä. Noutajista ykköspaikan vie käyttölinjainen labradorinnoutaja, vanavedessään kultainennoutaja. Kepo kieltäytyy kultsusta koska se on "liian yleinen", mutta labbista ollaan joskus harkittu. Niissä on silti muutama "ominaisuus", joista en ole varma pidänkö vai enkö - tämän takia sitä ollaankin harkittu ja paljon.

Spanieleista cockerspanieli, englanninspringerspanieli sekä fieldspanieli ovat kivoja rotuja, mutta niiden turkinhoito on meille ainakin tässä vaiheessa liikaa. Jos minulla olisi taitoa ja jaksamusta pitää näin työläitä turkkeja, niin meillä olisi enkkusprinkkuja useampikin :D

FCI 9: SEURAKOIRAT JA KÄÄPIÖKOIRAT
Ysiryhmästä ei niinkään suosikkeja löydy, sillä kääpiökoirat eivät ole minun mieleeni, Kepon mieleen vielä vähemmän. Silti hätätapauksessa meille saattaisi sopia perhoskoira, kromföhrländer tai ranskanbulldoggi. Näistä kolmesta mieluiten ottaisin ehkä kromföhrländerin, sillä se olisi kokonsa puolestakin suurin ja käyttötarkoituksiini sopivin.

FCI 10: VINTTIKOIRAT
Jos mulla olisi aikaa, rahaa ja jaksamista, vastaukseni olisi ehdoton afgaaninvinttikoira. Kauniimpaa vinttaria saa hakea, sillä afgaani on niiiiiin tyylikäs näky kotona ja kehässä. Mutta koska mulla ei ole mitään noista kolmesta mainitusta asiasta, valintani on irlanninsusikoira. Olen muutaman irliksen tavannut ja niiden rauhallisuus, koko ja yleisilme ovat tehneet minuun suuren vaikutuksen. Ainut miinus tulee siitä, ettei tuon kokoinen vasikka mahdu autoon :D