Kirjoittelin tänään raakaruokintaan erikoistuneen Facebook-ryhmään Muffen tarinan. Mietin siinä sivussa että miksipä sen ei voisi jakaa tännekin.
Muffe on kohta 6v saksanpaimenkoirauros, joka alkoi parisen vuotta sitten oireilla. Korviin ja tassuihin puski hiivaa, koira kalvoi lonkkien päältä ihon rikki, rapsutteli jatkuvasti niin paljon että koiraa piti kytätä ja kieltää raapimasta. Kokeiltiin muutamaa nappulamerkkiä (JV, Josera, Opti Life, Brit Care, Frank's Pro Gold, Simpsons) tuloksetta ja kun oireet paheni koko ajan, suostui mieskin vaihtamaan koiran raa'alle.
Tie ei ollut missään vaiheessa helppo. Kertaalleen vaihdettiin proteiininlähdettä, otettiin monesti takapakkia ja kaapit täyttyi lisäravinteista jotka koiralle eivät syystä tai toisesta sopineetkaan. Lihoista tällä hetkellä käy poro ja pieninä määrinä peura sekä hirvi. Hevosta kokeiltiin viimemmäiseksi, koira kutisi jälleen. (Täytynee testata myöhemmin uusiksi). Kaikkea hiiva-kutinakierrettä häiritsi vielä kaiken kukkuraksi närästys.
Nyt tilanne on kuitenkin se, että koiralle on löytyneet sopivan lihan lisäksi sopivat lisäravinteet ja sen oireilu on vähentynyt paljon. Koira ei juurikaan enää rapsuttele ja korvatkin ovat kutakuinkin ok. Hiivaa emme ole vielä täysin peitonneet mutta parempaan suuntaan ehdottomasti menossa.
Meillä menee rahaa koiran ruokkimiseen n. 150e kuussa ympäripyöreästi. Tarkkaa määrää en ole edes halunnut laskea. Mies meinasi nappularundin kohdalla oksentaa kauhusta kun nappulasäkki maksoi 55e, nykyään maksaa mukisematta koiran lihatilauksen kuukausittain. Näkemykset siis muuttuu ;)
Nyt kun katsoo tuota koiraa, niin miettii miksi ihmeessä sen kanssa on syötetty nappulaa. Ensimmäisen kahden kuukauden aikana koirasta hävisi hiilaripöhö, se kiinteytyi ja solakoitui. Paino on pysynyt samoissa lukemissa (38kg), mutta moni kysyy onko koira laihtunut. Turkki on kutakuinkin hyvä, silmät ei vuoda, pieruja ei tuu, paskan määrä ja laatu muuttui ja mikä parasta, koira voi vihdoin ja viimein hyvin.
--
Tälläisen tarinan jaoin siis Facebookiin. Kokemukseni raakaruokinnasta ovat niin positiivisia, että seuraava koira tulee kasvamaan sekä elämään myös raakaruoalla, tai maksimissaan 50/50-mallilla mikäli koira sattuu olemaan näyttelytähti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti